Innosta punaiset posket. Siniset uimatossut, uimahousut ja uimalasit. Onneksi ei sentään siniset huulet. Viisivuotias hämähäkkimieheni on aloittanut uimakoulun.
Supersankareilla on usein oma arkkivihollisensa, tai ainakin väkevä vastavoima. Teräsmiehelle myrkkyä oli vihreä kryptoniitti, joka teki kaikkivoivasta ihmemiehestä hyllyvää aladobia. Kissanainen pyöritteli Lepakkomiestä mennen tullen näpsäköiden kynsiensä ympärille. Meidän perheen hämähäkkimiehen saa pelkäämään uima-altaan syvä pääty.
Uimataito on halpa henkivakuutus, sanotaan. Aivan ilmainen se ei ole, sillä uimakouluunkin palaa euro jos toinen. Kansalaistaito on kuitenkin tarpeen opetella, sillä Teräsmiestä ja Lepakkomiestä on näkynyt vähemmän näillä leveysasteilla.
Lauantai-aamupäiviin kuuluva puolen tunnin uimakoulu on jälkikasvulle ensimmäinen säännöllinen harrastus. Kolmen kerran jälkeen innostus on kova, vaikka tulokset ovat vielä aika laihoja. Niin ovat tosin isä ja poikakin. Siis laihoja.
Jälkikasvu on ilmiselvästi perinyt ruumiinrakenteeni. Hänestä tulee varmasti pidempi mitä isäukostaan, mutta lihaksien kasvattamisen eteen epeli joutuu rankaisemaan rautaa samalla tavalla pidemmän kaavan kautta. Täytynee varautua murrosiässä melkoiseen raejuustomenekkiin.
Hauikset tuskin tulevat teini-iässä pullottamaan paidan alla kireinä. Tytöt eivät välttämättä pyydä ”näyttämään palaa”, jos slim fit -paita lepattaa löysänä. Toisaalta, rannalla sixpack erottuu helposti. Eikös se hämähäkkimieheksi muuttunut Peter Parker ollut myös aika rimpula?
Hämähäkkimiehen elkeet ovat silti selvät. Tarttumaote on napakka, ja edellytykset kiivetä jopa pystysuoraa seinää ovat olemassa. Ainakin erinomaisen tarttumapinnan omaavat uimatossut jalassa.
Viime lauantaina uimakoulussa oli määrä hilata itsensä altaan reunalla olevaa vaakatankoa pitkin kohti uima-altaan syvää päätyä. Kun jalat eivät enää ylettyneet pohjaan, tarttuivat uimatossuilla vuoratut jalkaterät altaan seinään kuin hämähäkkimiehellä pilvenpiirtäjän seinää kavutessa. Yritin olla kannustava kuten Ben-setä konsanaan.
Peter Parker sai mahtavia voimia ja yliluonnollisia taitoja kun radioaktiivinen hämähäkki puraisi häntä. Tuoreemmassa elokuvaversiossa hämähäkki taisi tosin olla geenimuunneltu. Mahtaisikohan omasta epelistäni tulla vesipeto, jos häntä puraisisi pieni vesihämähäkki?
Julkisilla rahoilla ”pelaavana” virkamiehenä sitä on tottunut ajatukseen avoimuudesta. Kaikki asiakirjat ja rahat ovat ainakin periaatteessa julkisia, ellei kyse ole henkilötiedoista tai muusta intiimistä.
Jalkapalloentusiastina sitä toivoo myös omalta seuraltaan avoimuutta ja rehellisyyttä. Mutta jos talouskurimuksessa painivan suosikin taustalle ilmestyy rikas namusetä joka lupailee ihanaa kulutusjuhlaa ja pokaalisadetta, on suuri osa kannattajista tyytyväisiä. Onko sillä niin väliä mistä ne rahat oikein tulevat?
Englannissa jalkapalloliiton on todettava seuraomistajaksi haikailevan henkilön olevan reilu ja rehti eli ns. ”fit and proper”. Aina välillä taustoitus on tosin paljastunut luvattoman puutteelliseksi, esimerkkinä vaikka Thaimaan pääministerinä ja Manchester Cityn omistajana aiemmin ”kunnostautunut” Thaksin Shinawatra. Hänen rahavirtojen alkulähteet eivät kestä lähempää tarkastelua, sekaisin kun ovat menneet omat ja kansalaisten rahat.
Ilahduttava ero rikkaisiin namusetiin, jotka haluavat vain tehdä jalkapallolla bisnestä, ovat West Hamin islantilaisilta ostaneet Davidit Gold ja Sullivan. Vanhoilla herroilla on tiivis suhde Itä-Lontooseen, jossa Hammers pitää majaansa. Ei heidänkään kokoama omaisuus ole täysin seurapiirikelpoista, sillä molemmilla on ollut näppinsä pelissä brittiläisessä pornobisneksessä. Olisi vaikea kuvitella herroja esimerkiksi Arsenalin sikariportaaseen.
TPS:n taustalla on muutaman vuoden lymynnyt pankkiiriliike FIM:llä omaisuuden tehnyt Seppo Sairanen. Häntäkin syytettiin aikanaan hämärähommista, mutta syytteet hylättiin myöhemmin.
Toisen paikallisjoukkueen Inter Turun taustalla on ollut vuosikausia laivaliikennemiljonääri Stefan Håkans. Paikallisen mahtimiehen kärsivällisyys on ollut ihailtavaa, ja alkuvuosien muukalaislegioonasekoilujen jälkeen viime vuodet ovat sujuneet kadehdittavan hienosti. Valmentaja Job Dragtsmalla on toki ollut oma osansa ajelehtineen seuran hinaamisessa maamme huipulle.
Håkans on ollut ratkaisevassa roolissa siinä, että Turussa on, uskallan väittää, Suomen upein jalkapallostadion. Nyt miehellä on mahdollisuus kasvattaa turkulaisten kiitollisuudenvelkaa entisestään.
Yle uutisoi tänään, että Alfons Håkans Oy Ab on halukas tilaamaan jäänmurtajan STX:n Turun tehtaalta, joka olisi vuokrasopimuksella Liikenneviraston käytössä. Valtion telakkatukipaketin miljoonia toki hyväksikäyttäen.
Mustavalkoisena kannattajana sitä käy mielessä, että telakan väki saattaa innostua myös kannattamaan työtä tarjoavan yhtiön toimitusjohtajan omistamaa hinaajaseuraa.
Mikä voisi olla Sairasen Sepon joukkojen vastaveto? Paikallisten päiväkotien pelastaminen lakkautuslistalta tai vanhustenhuollon väliintulo?
Esikoisen ollessa aivan pieni, tuli olohuone tutuksi hyssytellessä poikaa klassisen musiikin tahtiin. Mozart tuntui rahoittavan imeväistä. Pearl Jamin rariteetit kelpasivat onneksi nekin soveltuvin osin.
Pikkukakkonen tuntuu olevan klassisten mestarien sijaan enemmän mustan musiikin perään. Schubertin sijaan sykähdyttää soul.
Sain ystävältäni Karhuherralta lainaksi Motown-levy-yhtiön 50 suosituimman kappaleen kokoelman. Kolmen levyn setti on pullollaan afroamerikkalaisia hittejä. Tarttuva rytmi ei jäänyt huomaamatta perheemme nuorimmaiseltakaan. Vielä seisomista opettelevan epelin jalat alkoivat hytkyä pettämättömällä tavalla Martha Reeves & The Vandellasin hitin Heatwave kajahtaessa kaiuttimista. Jokin selvästi kosketti pienen pojan sielua.
Kekkulin liikkeissä on muutoinkin havaittavissa suomalaiselle valurautalantiolle epätyypillistä otetta. Liikkuminen tapahtuu yhä pääosin kierien kuten rytmin riivaamalla soul-miehellä kesken villeimmän lava-aktin. Jalat ja kädet vispaavat luonnollisesti kuin heikkopäisellä kuntoiluaddiktilla. Höpötys ja jokeltelukin ovat yhtä epäselvää mitä pitkän linjan soul-kuninkaalla.
Saa nähdä minkälaisia musiikkimiehiä pojista kasvaa. Klassisen kanssa aikanaan rauhoittunut isoveli jammailee jo sujuvasti Fröbelin palikoiden rokin renkutuksen tahtiin, mikä luonnollisesti ilahduttaa itseäni. Tosin tähän musiikilliseen kasvamiseen liittyy myös auton takapenkiltä käsin annettava klausjärvismäinen kritiikki autoradiota hallitsevia vanhempia kohtaan.
Mihin suuntaan nuorimmaisen musiikkimaku kehittyy? Pitäisi varmaan hommata automatkoille Tuomo Prättälän tuorein platta.
Innosta punaiset posket. Siniset uimatossut, uimahousut ja uimalasit. Onneksi ei sentään siniset huulet. Viisivuotias hämähäkkimieheni on aloittanut uimakoulun.
Julkisilla rahoilla ”pelaavana” virkamiehenä sitä on tottunut ajatukseen avoimuudesta. Kaikki asiakirjat ja rahat ovat ainakin periaatteessa julkisia, ellei kyse ole henkilötiedoista tai muusta intiimistä.
Esikoisen ollessa aivan pieni, tuli olohuone tutuksi hyssytellessä poikaa klassisen musiikin tahtiin. Mozart tuntui rahoittavan imeväistä. Pearl Jamin rariteetit kelpasivat onneksi nekin soveltuvin osin.