"Hämä-hämähäkkimies kiipes langalle,


tuli sade rankka, hämähäkkimiehen vei.


Aurinko armas, kuivas satehen,


hämä-hämähäkkimies kiipes uudelleen"

Naurussa oli pitelemistä kun olimme pääsiäisenä Seikkailupuiston muskarissa. Jälkikasvu kajautteli kirkkaalla äänellä omaa versiotaan lastenlaulusta, ja paukutti tamburiinia polveaan vasten.

Hämähäkkimies on tällä hetkellä 3-vuotiaan poikani mielestä kuuminta hottia ritareiden ohella. Wannabe-hämis kulkee kotona sisällä hämähäkkimies-sormikkaat kädessä ja aurinkolasit silmillä. Tsiuh, tsiuh!

Omena ei ole pudonnut kovin kauas puusta, sillä olen itse wannabe-kitarasankari. Hehkutin aiemmin tietokoneen näppäimistöllä pelattavaa Frets on Fire -peliä, mutta sain nyt pääsiäisenä maistaa ehtaa Guitar Hero III -mannaa. Muovisella sähkökitaralla tunnettujen rock-biisien "soittaminen" on hullaannuttavinta, mitä olen vähään aikaan kokenut.

En ole ainoa höyrähtänyt. Pelin maailmanlaajuisesta suosiosta kertoo omaa kieltään se, että South Park -televisiosarjassa on pelille omistettu oma jaksonsa, ja S-etukortin omistaville kotiin kiikutettava Yhteishyvä-lehti esittelee musiikkipeliä tuoreimmassa numerossaan. Tuolloin voitaneen jo puhua valtavirtatuotteesta!

Matkaa kitarajumalaksi on yhä jäljellä. Omaa erinomaisuuden harhakuvaa murentaa huomattavasti tunnetun rock-klassikon ensi riffin räväyttämisen yhteydessä kuuluvat epämääräiset äänet. Plink, plonk, plunk. Eihän se Metallican One tuolla tavalla mene.

Olen myös omalla tavalla vammainen. Vasemmalla kädellä skeban vartta hyväilevät sormet eivät kerta kaikkiaan tunnu toimivan aivojen käskyttämällä tavalla. Vasemman käden keskisormen ja pikkusormen yhtäaikainen käyttäminen ilman nimettömän painumista alas tuntuu täysin mahdottomalta. Vielä astetta vaikeammalta tuntuu keskisormen ja pikkusormen yhteispeli tiukassa soolossa, jossa sormia pitäisi liikuttaa vuoronperään nopealla tahdilla. Mieli tekisi syyttää geenejä, sillä vain lahjattomat harjoittelevat. Ainakin näin minulle on kerrottu.

Vanhemman sanonnan mukaan harjoittelu tekee mestarin. Jonkinlaisesta lahjakkuudesta voitaneen kuitenkin puhua netissä pienimuotoisen legendan asemaan nousseen 9-vuotiaan Benin kohdalla. Pikkupojalla lienee takana melko monta tuntia Guitar Heron pelaamista, mutta siitä huolimatta pojan suoritus hämmentää ammattimuusikoitakin. Suosittelisin kiinnittämään huomiota pojan vasemman käden sormiin. Moisen näppäryyden rinnalla kalpenee itse efektisaatana Tom Morello.


Omaa vaillinaisuuttani puolustelen tietysti väittämällä, että tekninen taitavuus ei korvaa taiteellista tulkintaa. Jälkikasvuni tuntuu kuitenkin tallaavan tukevasti isänsä umpihankeen hiihtämää latua. Laulaessa nuoteissa pysymisen suhteen on aika paljon tehtävää, mutta tamburiinia poika hakkaa jo vimmaisen punk-rumpalin innolla!

Kenties saan pojasta parin vuoden päästä rumpalin oman skeban kurittamisen tueksi? Uudessa Rock Band -pelissä on näet mahdollista luoda olohuoneeseen kunnon bändi kitaraa, bassoa, rumpuja ja mikkiä myöden!

Linkit:


Näppis tulessa


Guitar Hero III


Rock Band