Urheilu ja vapaa-aikaS! U! O! M! I! SUOMI! SUOMI!

Ruotsissa pelattavissa alle 21-vuotiaiden EM-kisoissa ja Etelä-Afrikasta käytävissä Confederations Cupin peleissä on ollut yksi selkeä ero. Ei silmiinpistävä, mutta korvinkuultava.

Eroa ei juuri näe peliesityksissä. Itse asiassa MM-kisojen esiturnauksessa pelaa moni kaveri, jotka ikänsä puolesta voisivat huseerata Etelä-Afrikan sijasta Etelä-Ruotsissa. Ero näkyy ja kuuluu katsomoissa.

Etelä-Afrikan ottelutapahtumat ovat televisiosta katsottuina yhtä suurta karnevaalia, jossa hysteerisen innostuneet katsojat puhaltavat tauotta torviinsa, luoden taustalle yhtäjaksoisen mökän. Kameran tarkentaessa ihmisiin, villiintyvät he täysin, huitoen, heiluen ja huutaen terveisinä ties minne. Tämä pätee niin naisiin kuin miehiinkin. Viesti on selvä: me olemme ensi vuonna kisaisäntiä, ja tunnelma sen kuin paranee.

U21-kisoista TV Viisi on näyttänyt vain Suomen ottelut, joten niistä saatu kuva on ollut erityisesti Suomen kannattajien värittämä. Tyypillinen Suomen kannattaja on siniristihuivia päänsä päällä kannattava nuorehko mies, jonka painoindeksi on lääkäriä huolestuttavalla tasolla. Valkoista Kuningas-paitaa päällään pitävän urhon silmät ovat aavistuksen samenneet voimajuoman nautinnasta tai sitten ne on verhottu tummilla aurinkolaseilla. Naiset loistavat poissaolollaan.

Confederations Cupin peleistä on vaikea erottaa kannustuslauluja tai huutoja. Kaiken peittää alleen tauoton torvista puhallettu äänivalli. Toisaalta, oma kielitaito ei riittäisi erottamaan kovin montaa afrikaansin kielellä laulettua kannustuslauluakaan.

Suomalaisten miesten omiensa kannustus on mallia torni ja leijona. Yksinkertaisia, äänekkäitä ja käskynomaisia kannustushuutoja. S! U! O! M! I! SUOMI! SUOMI! Vuorosanat muistaa viikon ohrapuurontäyteisen telttamajoituksen tai lomamökkileirin jälkeenkin.

Ei silti, mielestäni on parempi, että suomalaisten orastava kannustuskulttuuri on kansallemme ominaista ja meille sopivaa. Rumasti sanottuna Jukolan Jussin hidasoppisuutta, äkkipikaisuutta ja jurotusta yhdistelevää, vähäsanaista huutoa.

Haluan silti lopuksi Hiihtoliiton kunniapuheenjohtajan (sic!) tapaan kodrostaa, että arvostan suuresti suomalaisia jalkapallokannattajia. Edellä mainittu kuvaus oli peiliin katsovan miehen ironiaa. Hitto, olisin ollut enemmän kuin mielelläni heidän seurassaan kuluneen viikon.

Suomi! Suomi!