Eduskuntavaalit lähestyvät. Vaalikuume(?) nousee eri puolilla maata, ja media tekee parhaansa rasittaakseen sairasta vaalipotilasta. Täytyy vain toivoa, ettei potilaana oleva Suomen kansa saa pahaa jälkitautia, sydänlihaksentulehdusta tai vastaavaa. Jää varsinaiset vaalit ja äänestäminen vielä väliin jos joutuu erilaisten vaalitempausten rasittamana jäämään kotiin lepäämään kun pitäisi kantaa kortensa kekoon ja käydä vaaliuurnalla.

Äänten kalasteleminen on muuttunut varsinaiseksi ryöstökalastukseksi. Tarkoitus pyhittää keinot, sanotaan. Silti eturivin poliitikkojen kokkaaminen Stockan herkussa alkaa olla ainakin minulle hieman liikaa. Mitä ihmeen merkitystä sillä on osaako Bjarne Kallis tai Osmo Soininvaara vääntää hetkessä herkullista gourmet-kastiketta? Eikö pääasia ole se, että ehdokas osaa ajaa poliitikkona valitsemiensa kansalaisten asiaa? Ryhdikkäästi ja rehellisesti kohti parempaa Suomea.

Vai onko tämä sinisilmäisyyttä? Kenties kansa tekeekin äänestyspäätöksensä sen perusteella päihittääkö Anneli Jäätteenmäki Ville Itälän kokkisodassa? Käsiteltävät asiat ovat moninaisuudessaan kansalle niin vaikeita ymmärtää, että päätös oikeasta ehdokkaasta on helpompi tehdä jonkin sekundaarisen ominaisuuden perusteella? Toisarvoisen taidon siinä mielessä, kun ajattelee minkä verran puolueiden nokkahenkilöillä on aikaa viettää kotona kotiväelleen kokkaamassa.

Kansaa ei saa tietenkään aliarvioida. Veikko Vennamo muistaakseni keräsi aikanaan pinnat kotiin hokemalla jo kliseeksi muodostunutta lausetta "kyllä kansa tietää". Ja paskat. Kansa mitään tiedä. Aivan liian moni äänioikeutettu ei viitsi nähdä vähäisintäkään vaivaa selvittääkseen puolueiden välillä olevia eroja, saati ehdokkaiden ajamia asioita. Sama yksi ääni on käytettävissä asiantuntijalla, joka pystyy perustellusti sanomaan miksi äänesti ketäkin, ja mitä asioita odottaa tämän seuraavien vuosien aikana ajavan eteenpäin, ja sillä sohvaperunalla, jonka mielestä Ridgen ja Brooken suhde on maata koskettavaa päätöksentekoa tähdellisempää.

Vielä surullisempia tapauksia ovat luonnollisesti ne, jotka eivät jaksa edes vaivautua äänestämään. Puhutaan protesteista mitä tahansa, niin kyllä äänioikeutta tulisi käyttää. Kutsukaa minua asian suhteen umpivanhoilliseksi jos haluatte. Ainakaan meillä ei ainoa ehdokas kerää yli sadan prosentin äänivyöryä. Tietysti vastentahtoisen äänestämisen riskinä on, että äänen saa joku julkisuuden umpiturha sankari, jonka naama vain sattuu olemaan naistenlehdistä tai nyrkkeilykehästä tuttu. Tai sitten äänen antamiseen tosiaan vaikuttaa se näytöskokkaaminen Stockmannilla.

Miksi muuten Paavo Lipponen ei saavu paikalle kokkaamaan Villen ja Annelin kanssa, vaan häntä tuuraa uskollinen kakkosmies Antti Kalliomäki? Paavo on ehkä omiensa mielestä söpö, mutta ei essu päällä? Suvi-Anne Siimekselle ehkä punaiset haalarit sopivat, mutta Paavolle ei mene essu päälle? Tämäkö on vasemman puolen väen viesti? Mikä sitten on oikeiston tai keskustan toiminta-ajatus. Anything goes, kun kyse on äänien haalinnasta?

Nyt alkaa kaiketi olla parempi siirtyä sivuun. Parin viimeisen kappaleen aikana on tullut haukuttua lyttyyn media, poliitikkojen epätoivoinen äänien kalastelu sekä morkattua kansaa avoimesti typeräksi. Vastarintaa luulisi nousevan. Tai ainakin jupinaa kolumnistin käsittämättömästä pöyhkeydestä ja itseään muita parempana pitämisestä. Mika "kiekkoilta" Saukkosen sanoin: "Miettikääpä sitä".