Teksti on kirjoitettu George Bestin pelipaita päällä.

Internjetin keskustelupalstojen vakiovieras on ns. trolli eli peikko. Nimimerkin takaa provosoivia kommentteja heittelevä käyttäjä, joka pyrkii aikaansaamaan muissa lukijoissa hämmennystä.

Jalkapallokentällä hyökkääjän on hyvä olla luonteeltaan hieman peikkomainen. Tiedättehän sellainen zlatanmainen tunteita ja tuoksuja herättävä kaveri, jota omat rakastavat (tehtyjen maalien takia) ja muut inhoavat. Erityisesti koska hän ei tee omalle suosikkijoukkueelle maaleja.

Omissa suosikeissani eli Turun mustavalkoraitaisissa loisti viime kaudella nuori peikonpoika, Roope Riski. Nimimerkillä RR17 tunnettu hyökkääjälupaus latoi loppukaudesta maaleja liukuhihnalta, ja sekoitti siinä sivussa sanoillaan ja teoillaan pasmat niin KuPSin päävalmentajalta Esa Pekoselta kuin Lahden maalivahdilta Janne Leinolta.

Viime viikot Tepsin osalta on spekuloitu Riskin veljesten siirtymisistä suuntaan jos toiseenkin. Nuorempaa veljeksistä, Roopea, on vuoronperään viety Cesenaan, Juventukseen jos Bayern Müncheniinkin. Kunnon hyökkääjäpeikon lailla Roope ei ole pahemmin huhuja oikonut, korkeintaan heittänyt lisää vettä kiukaalle.

Nuoren trollin tyylitaju (vai  -tajuttomuus) ei tunnu pettävän kentän ulkopuolellakaan. TPS-kannattajien sivuilla on viime aikoina ollut luettavissa nykyisten ja vanhojen pelaajien joulutervehdyksiä. Jos on pelaajissa eroa kentällä, niin on myös lyyrikoina.

Tuoreimman tervehdyksen kannattajasivulle on kirjoittanut oma peikonpoikamme RR17. Tyyli on tekstinkäsittelylaitteen ääressä täsmälleen sama mitä kentällä: tehokas, ja hämmentävän provosoiva. Joku ilkeämielinen voisi sanoa, että keskenkasvuinen.

Vai mitä luulette seurajohdon, valmennuksen ja potentiaalisten ostajaehdokkaiden ajattelevan siitä, jos hyökkääjälupaus rehentelee olleensa suurimman osan kuukauden kestoisesta lomastaan kännissä, ja palanneensa treeneihin rapakunnossa? Eikä rapakunnolla tarkoiteta päävalmentaja Marko ”Rapa” Rajamäen pelaajille asettamaa toivekuntoa.

Matkaa ammattimaiseen suhtautumiseen jalkapalloa kohtaan taitaa olla vielä jäljellä, vaikka teksti pelkkä läppä lieneekin. Kenties joku isällisesti kasvattava valmentaja kasvattaa peikostamme vielä kliseisen lausuntoautomaatinkin?

Toisaalta, suomalainen jalkapallo on tuottanut lukuisia tunnollisia puurtajia, mutta Atik Ismailin kaltaisia elämäntaiteilijoita kaipaillaan lisää ja ihaillaan yhä salaa. Täytyy toivoa, että Roope pääsee pidemmälle mitä Atik aikanaan.

Lahjoja oli molemmilla riittävästi, mutta oliko sitä tärkeintä; lahjakkuutta harjoitella, ja pysyä erossa pullosta? Pullonhenki kun on vienyt monta lahjakastakin hyökkääjäpeikkoa.

Linkit:
RR17:n joulutervehdys