Projekteissa sanotaan, että alkuun tulee tehdä ennakkoarviointi ja ns. lähtötilanteen kartoitus. Päätimme poikain kanssa jatkaa viime vuonna aloitettua "perinnettä" eli katsoa missä kunnossa kukin lähtee uuteen vuoteen. Kupittaan kuntosali kutsui kuusiotteluun kuusi karjua katsomaan kuntonsa karisemista:

2nd ANNUAL KUPITTAA MEMORIAL SEXTATHLON KUTSUKILPAILU,
la 14.2.2004 klo 13.00, Kupittaan urheiluhalli, Turku, Finland.

Lajivalikoima pysyi lähtökohtaisesti samana mitä vuonna 2003, mutta pieneksi pettymykseksi jouduimme toteamaan veteraaniurheilijoiden vallanneen yläkerran, joten viimeisenä vuorossa ollut kestävyyslaji, 60 metrin juoksu, jouduttiin jättämään väliin. Tämä korvattiin runsaalla kebab-aterialla aina niin tunnelmallisessa Taksimissa eli Uudenmaankadun turkkilaisessa saunassa.

Myös pisteytys pidettiin samana eli koska osallistujia oli kuusi, sai jokaisen lajin suhteellisesti paras kuusi pistettä jne. Varsinaisesta kilpailusta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan lähinnä jokainen kilpaili itse itseään vastaan. Pientä taktikointia oli tosin joukon sisällä havaittavissa. Reilu peli sävytti silti kisaa, sillä tärkeintä oli kliseisesti itsensä voittaminen.


1. Punnitus
Ensimmäinen laji pisti pojat katsomaan totuutta silmästä silmään. Onko vyötärölle kertynyt jenkkakahvaa eli toisin sanoen onko kukaan kasvanut vuoden aikana ihmisenä? Vai onko mies päässyt kutistumaan, tai jopa laihtumaan koirille?

Paino oli useimmilla pysynyt häkellyttävän samana, yleistrendi oli hienoinen kutistuminen, jossa radikaaleimman esimerkin esitti Timo lähes yhdeksän kilon kutistumisellaan. Ainoa itseään ihmisenä kasvattanut oli Erno, joka oli saanut itsestään kiloa kattavamman.

Tulokset: Lauri 88,1 kg (kisapaino 87,5 kg), Keijo 87,5 kg (sama), Kääriä 81,5 kg (82,5 kg), Timo 77,5 kg (sama), Erno 75,6 kg (75 kg), Mikko 64,4 kg (65 kg).

Punnituksen jälkeen oli hyvä hakea pientä lämpöä, jotta vasta punnitut kireät lihakset eivät revähtäisi. Jokainen lämmitteli tavallaan tulevaa koitosta varten...


2. Penkki
Penkkipunnerrus eli pena on kaikkien salilla käyneiden tuntema kauhistus. Ensimmäinen varsinainen "kilpailulaji", jossa mittailtiin miten monta kertaa jaksaa nostaa oman kisapainonsa. Magnesiumille ja salivyölle löytyi heti käyttöä. Perse piti tietysti pitää penkissä kaikissa vaiheissa.

Tulostaso oli yleisesti kova, ja viime vuoden tulokset osoittautuivat osalle paperiksi, toisille taas tavoitteeksi ensi vuotta varten. Lajivoitto Ernolle (18 toistoa; 75 kg), jolle tuntui vielä jäävän hieman paukkuja loppukisaakin varten! Mikko toisti viime vuoden tuloksen (17; 65 kg), seuraavina Lauri (13; 87,5 kg), Timo (12; 77,5 kg), Keijo (4; 87,5 kg) ja Kääriän Mikko (3; 82,5 kg).


3. Maastaveto
Jokainen suoritus tulee tehdä siten, että lähtötilanteessa levypainot koskettavat lattiaa. Perinteisesti kyseessä on ollut Timon bravuuri eli 1,5 kertaa oman kisapainon veroinen maastavetomarsalkansauva. Eikä mies pettänyt, vaikka Lauri keräsikin pisteet huikealla rypistyksellään. Kuka sanoo, ettei leikkimielisessä kisassa yritetä tosissaan. Moista ilmettä kun ei kerta kaikkiaan voi teeskennellä. Otsasuoni pullistuu....
358026.jpg
Kuvio oli siis sama kuin viimekin vuonna. Pisteet Timolle (15 toistoa; 117,5 kg), ja Lauri tiukasti kakkosena (14; 132,5 kg). Seuraavina Keijo (10; 132,5 kg), Mikko (9; 97,5 kg) ja Kääriä (3; 122,5 kg). Erno skippasi lajin kipeään selkäänsä asiallisesti vedoten. Ikä ei tule yksin, kuten hän muistutti.


4. Leuanveto
Tässä lajissa tulokset ottivat aimo hyppäyksen ylöspäin. Viimevuotiset sätkimiset tangossa roikkuen olivat painuneet unholaan, ja lähes joka jamppa paransi tulostaan. Säännöthän olivat selkeät: kädet suoraksi alas, ja hyväksytty suoritus edellyttää leuan hilaamista tangon yläpuolelle. Kevyiden miesten laji, joten ennakkoon painoaan eniten pudottanut/menettänyt Timo oli luonnollisesti vahvoilla. Etenkin kun mies ei tuntunut menettäneen massan mukana voimiaan.

Tasainen kisa johti tasapeliin, jossa sekä Erno, että Timo rypistivät huikeat 18 leukaa. Mikko jäi aavistuksen 17 toistollaan, ja mainiosti seuraavina tulivat Lauri (13) sekä tasatuloksella Kääriä ja Keijo (10). Taso oli siis käsittämättömän kova ottaen alla olleen treenauksen rajallisen määrän huomioon.


5. Dippi
Salilajien viimeinen ja siten myös itse kisan viisiosaiseksi typistänyt dippi veti ojentajat lopullisesti maitohapoille. Tuomarointi oli tiukkaa kautta kisan, mutta taas dippi herätti hyväntuulista keskustelua. Hyväksytty suoritus edellytti laskeutumista suorilta käsiltä alas aina 90 asteen kyynärpääkulmaan, josta oli määrä nousta uudestaan ylös suorille käsille.

Suorastaan sairaan kova tulostaso yllätti itse kisaajatkin, sillä kukaan ei osannut odottaa viimeisen lajin kaltaisia onnistumisia. Lajin vei nimiinsä Mikko kovalla tuloksella 34 toistoa, ja seuraavina tulleiden Timon (25), Laurin (24, Ernon (23), Keijon (22) ja Kääriän (19) tulokset saivat aikaan hymyjä suupieliin. Etenkin kun tiedossa oli urakan loppuminen. Edessä olikin enää tulosten laskeminen ja Taksimin mahtavan rullakebabin syönti!


Lopputulokset
Kokonaiskisan mestari oli Timo 20 pisteellä, kakkosena Mikko (18 pistettä) ja kolmas sija jaettiin Ernon ja Laurin kesken 16 pisteellä. Miehiin ei saatu eroa edes suhteellisen painon suhteen, sillä kumpikin oli 600 grammaa omaa kisapainoaan raskaampi! Seuraaviksi sijoittuivat Keijo (10 pongoa) ja Kääriä kuudella pisteellä.

Kyseessä oli taas onnistunut kisa, sillä kukaan ei loukkaantunut repiessään rautaa tai omaa lihaansa. Miten käy vuonna 2005? Nouseeko puskista taas musta hevonen, kuten tänä vuonna? Ennen kaikkea: pystyvätkö miehet pitämään tämän vuoden kovan tulostason? To be continued, kuten televisiosarjoissa sanotaan...