Mennyt viikko vietettiin meidän taloudessa kuumetta sairastaen. Jälkikasvu poti lähes 40 asteen kuumetta, ja minä puolestaan alkavan Veikkausliigan ja TPS:n menestymistä jännittäen.

Maanantaina pikkuepeli heräsi mummolassa kesken unien itkua tihrustaen. Mummin kysyessä mikä on hätänä, oli vastaus pettämätön. "Minä olen surullinen. Minulla ei ole viiskiä." Ei ole kovin kummoisia viiksiä minullakaan, mutta houreeni ovat muutoinkin erilaisia.

Koko Suomi pyörii hentoisessa jalkapallokuumeessa, sillä suihkuun mennessä huomasin vaimon hoitoainepullon kylkeen liimatun jalkapalloaiheisen tarran. Ilmeisesti Lóreal hakee jonkinlaista omaa kesän unelmajoukkuettaan hoitoainepullojen kautta. Itse muistelen hymähdellen kuuluisan ranskalaisen futaajan ja naisten päiväunien kohteen, David Ginolan, shampoomainoksia. Ettei vain olisi ollut silloinkin Lóreal asialla?

Samaa jalkapallon, ja ennen kaikkea Veikkausliigan alkamisen, innostusta ovat hehkutelleet monet kolumnistit ympäri lehtien palstoja. Kohotankin tällä tavalla itseni hävyttömästi kahden arvostamani suomenruotsalaisen rinnalle. Veikkaajan kolumnistit, televisiosta tuttu älykkö Peter Nyman, ja kirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittanut Kjell Westö, joutuvat nyt tahtomattaan rinnastetuksi minuun.

Syynä on tietysti minussa yhdistyvä syntyperäinen turkulainen itsetietoisuus, joka yhdistyy verenperintönä saatuun länsiuusimaalaiseen rantahurriuteen ja pohojanmaalaiseen vaatimattomuuteen. Varsinainen genetiikan ja kansanperinteen Molotovin cocktail.

Jos nyt kuitenkin pääsisin itseni kehumisesta itse asiaan eli jalkapalloon. Yritin tänään esileikinomaisesti tuijottaa Bundesliigan huippuottelua Stuttgart – Bayern München, mutta ei tuo teutonien liigafutis oikein kolahda minulle. Kenties tilanne olisi eri, mikäli Urheilukanava näyttäisi KFC Uerdingenin pelejä? Silloin voisin ihailla mm. juuri ensi kaudestakin sopimuksen tehneen maalisepon otteita (NEWSFLASH!). Onneksi illalla tulee sentään Espanjan La Ligaa.

Niin, se TPS. Omat odotukseni ovat jo kenties epärealistisenkin korkealla, sillä medianäkyvyyttä joukkueelle on ainakin piisannut. On mediaseksikäs ja suustaan sujuva manageri, kovia hankintoja ja taustalla sadan miljoonan euron Sairanen. Mieleen hiipii eräs epämiellyttävä lontoolainen jalkapalloseura.

Ystäväni Karhuherra oli käynyt jopa TPS:n järjestämillä kokkareilla, ja kehui lavalta välittyneen yleisön sekaan terveellä itsetunnolla varustettua omakehua. "Hyvää pyritään tekemään, mutta priimaa tuppaa tulemaan". Jotenkin tuohon suuntaan se nyky-Tepsiin sopiva eräs pohjanmaalainen sanonta menee.

Liiga rävähtää TPS:n osalta käyntiin siis huomenna. Tarkoituksenani on olla paikalla. Etenkin kun ystäväni esitti pihille miehelle ohittamattoman tarjouksen, eli ilmaisliput pääkatsomoon lämmitetyille paikoille.

Lupaan jopa pyhästi, että vaikka Tepsi avaisikin kautensa kevään mittaan tutuksi tulleella räpiköimisellä, niin menen katsomaan kauden mittaan useamman ottelun. Vaikka kyllä se räntäsateessa istuminen aika hyvästä kuumelääkkeestä käy.