Vain 30 tuntia aikaa. Ei riitä mihinkään. Onneksi yöllä siirretään kelloa taaksepäin, joten siinä voittaa yhden tunnin lisää tehokasta peliaikaa. Vuorokaudessa pelaa noin kauden verran. Mitä ihmettä? Pelaa mitä? Championship Manager 4:ää.

CM4 on äärimmäisen addiktoiva tietokonepeli. Perusperiaate on erittäin yksinkertainen. Ideana on valmentaa jalkapallojoukkuetta, ja johdattaa oma seura mahdollisimman suureen menestykseen. Ja samalla tietysti potkia kaverin koutsaamaa seuraa persuuksille. Yksinkertainen idea, mutta toteutus on viimeisen päälle. Itse asiassa realistisuudessaan ja pikkutarkkuudessaan aivan naurettava. Mutta niin nautittava.

Peli on niin suosittu, että se jopa mainostaa itseään kyseenalaisesti ollen tiettävästi syy kahteen avioeroon! Jokaisen pienen nahkatukan unelmahan on voittaa FA Cup.  Jos pelitaidot vihreällä veralla eivät ole riittäneet oikeaksi jalkapallotähdeksi, voi oloaan helpottaa manageroimalla seuransa Englannin ja Euroopan huipulle. Vaikka parisuhteen kustannuksella.

Uutisvuodostakin tuttu Peter Nyman pelaa samaa peliä. Julkisuudessa ihan fiksun kuvan itsestään antanut mies on tunnetusti kova Arsenal-fani, mutta että vielä sellainen naurettava keskenkasvuinen tietokonepelaaja? Tervetuloa anonyymien jalkapallovalmentajien kerhoon, Peter. Tai sinun kohdaltasi anonymiteetti lienee jo mennyttä.

Viime viikonloppu meni siis tietokoneen monitoria tuijottaessa. Kaverin kanssa kyseinen huvi on lähestulkoon parasta mitä keksiä saattaa. Kyseessä on meidän tapamme nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Aina se savuisissa baareissa notkumisen ja viinan ryypiskelyn voittaa.

Myöntää tosin täytyy, että kunnon nörttiperinteen mukaan overnightskammuja, kuten me näitä tietokonepelimaratoneja kutsumme, sävyttää toisen tyyppinen raju juominen. Cokista näet kuluu litratolkulla. Viime viikonloppuna meni rapiat kuusi litraa per lärvi.

Muutenkin kyseinen ajanvietto täyttää säälittävien kliseiden piirteet: roppakaupalla ruokaaineympyrän vääristävää ravintoa ja tauotta pauhaavaa musiikkia. Luonnollisesti netistä imuroituina mp3-herkkuina.

Manageroinnin ohessa tuleekin reviteltyä melkoisia ilmakitara- ja reisirumpusooloja. Joskus jopa siinä määrin, että seuraavana päivänä ovat omat reidet mustelmilla raivoisasta rummutuksesta. Mallia tuli annettua viikonloppuna mm. Dave Grohlille ja Eric Kretzille. Harmi vaan etten koskaan pysy musiikin tahdissa...

Yhden ja saman tietokonepelin pelaamisen ja tauottoman musiikin kuuntelun lisäksi sessioihin kuuluu erottamattomana osana roskan puhuminen. Pienellä mikrofonilla ja weppikameralla aikaan saisikin todellista gonzotelevision primetime-materiaalia. Viime viikonlopun keskustelujen kuuma peruna oli populaarikulttuurin ikoni, miesten kuolaama ja naisten kadehtima, koko kansan Kylli-täti eli Kylie Minogue. Puoli kahdelta yöllä, seitsemäntoista tunnin lähes tauottoman pelaamisen jälkeen väsymys ja sokerihumala aikaansaivatkin hysteeristä naurua. Ja korkeatasoista juttua. Erittäin hyvin käytettyä aikaa!

Säälittävää, saattaisi monikin ajatella. Onneksi meillä kummallakin on fiksut ja filmaattiset vaimot. He ymmärtävät meidän lapsellisuuden, ja jopa ajoittaisen hulluutemme kyseisen pelin suhteen. Sopivissa annoksissa tottakai. Kummankin parisuhteen säilymisen kannalta olemmekin koittaneet ajoittaa nämä skammusessiot siten, että jomman kumman kämppä on tuolloin tyhjä. Kummallakaan meistä kun ei ole hinkua päästä kolmanneksi avioeroesimerkiksi CM4:n markkinointikampanjaan.

Jos hätäistä muutaman tunnin yöunta ei oteta lukuun, niin lähes ainoa tauko joka pelaamisesta tuli pidettyä, oli puolen tunnin South Park -jakson katsominen. Ja eikös siinäkin Cartman ja kumppanit kohkanneet vähintään yhtä addiktoivan pelikonsolin, "GameSpheren", kimpussa! Naurua piisasi vedet silmissä ajankuvaan sopivan aiheen parissa.

Lähes paradoksaalista, ja itsessään huvittavaa, on myös nykyisen työni sisältö suhteessa vietettyyn viikonloppuun. Tasa-arvoisemman tietoyhteiskunnan selvittely ja kehittäminen kun pitää sisällään keskustelun ns. digitaalisesta kuilusta. Digital divide, kuten tätä jakoa tietoyhteiskunnassa menestyjiin ja sen rattaista putoajiin kutsutaan, jakaa aluksi perustaidot tietoyhteiskunnan vaatimuksissa. Myöhemmin on edessä seuraava askel eli mihin omia taitojaan käyttää. Itseään ja yhteiskuntaa kehittävään toimintaan, vai puhtaaseen viihteeseen, esimerkiksi pelkkään tietokoneella pelaamiseen?

Toisaalta, osa tekee jo nyt rahaa pelaamalla netissä. Huomata täytyykin, että verkon ansaintalogiikat eivät ole vielä selkiytyneitä, ja tulevaisuudessa virtuaalimanageritkin saattavat takoa kovia tilejä. Vaikka en itseäni vielä moiseen ammattiin osaakaan kuvitella, niin en silti pode huonoa omaatuntoa tietokonepelaamisestani hyvän ystävän seurassa. Pikemminkin täytyy katsoa milloin kalenterista löytyisi kummallekin seuraava sopiva aika kunnon skammusessiolle...