Nobelin palkintoja on taas jaettu. Rauhanpalkinto meni ensimmäistä kertaa ympäristöasioiden piiriin, mutta täytyy myöntää etten muista erityisesti tieteen eri alojen saralla jaettujen palkintojen osoitteita. Aikakonetta tai aikaa vuorokauteen lisäävää tekniikkaa ei kukaan ole vielä keksinyt. Sille ainakin itselläni olisi tilausta.

Kukaan ei pidä rutisijoista. Minä olen usein kolumneissani sellainen. Elämäni on periaatteessa kunnossa, mutta kunnon tekstiä harvemmin syntyy, ellei jotain ole hieman hampaankolossa. Tällä kertaa henkisen viisaudenhampaan väliä hiertää ajanpuute.

Ihmiset puhuvat laatuajasta. Ystäväni sanoi heillä käytyämme, että lasten mentyä nukkumaan joskus kymmenen nurkilla, on hänellä laatuaikaa itselleen. Hänen tapauksessaan se usein tarkoittaa sitä, että jaksaa lukea puolisen tuntia kirjaa, jonka jälkeen sitä sammuu kuin saunalyhty.

Elokuvassa Bad Boys toinen pääosan esittäjistä eli Martin Lawrence puhuu myös laatuajasta. Hän puolestaan viittaa sillä itsensä ja vaimon väliseen kahdenkeskiseen laatuun, jota myös vaakamamboksi kutsutaan. Kyseinen laatuaika vaatii siis oman itsen lisäksi myös jotain muuta. Yksin vietettyä laatuaikaa Lawrencen tapaan voidaan näet kutsua myös jollain toisella termillä…

Yleisesti laatuajalla kaiketi tarkoitetaan sitä aikaa, jonka käyttää siihen mistä itse pitää. Parhaimmillaan lähes viikon kaikki päivät tuntuvat minusta laatuajalta. Tosin tunnustaa täytyy, että aivan joka hetki töissä ollessa en ajattele samalla tavalla vaikka työstäni kovasti pidänkin. Vapaa-aika on silti pitkälti yhtä kuin laatuaika. Ainakin toistaiseksi.

Toisin sanoen laatuajan täytyy tuntua vapaa-ajalta. Selvää onkin, että ns. suorittaminen muuttaa laatuajan helposti heikkolaatuiseksi. Siinä mielessä onkin huolestuttavaa, jos arki täyttyy tekemisestä siinä määrin, ettei aikaa itselle ja hyvälle laadulle jää. Tai luo itselleen aikatauluja, jotka muuttavat vapaa-ajan heikkolaatuiseksi. Laadunvalvonta on tärkeää, se tiedetään HK:n hihnallakin.

Mistä sinun viikkosi siis koostuu? Tein pikaista laskutoimitusta normaalista viikostani, ja siitä miten sen tunnit kuluvat. Viikossahan on jokaisella sama määrä tunteja: 24h x 7 = 168 h/vko. Nukkuminen on minulle tärkeätä. En valitettavasti ole kuten Napoleon Bonaparte, joka pärjäsi muutamalla tunnilla unta vuorokaudessa, ja joka kaupan päälle nukkui ilmeisesti suurin piirtein silloin kuin se itselle sopi. Tämän vuoksi omasta viikostani kuluu unten mailla keskimäärin noin 55 tuntia.

Töissä ja työmatkoilla kuluu karkeasti 53 tuntia viikossa, joten jäljelle jää pyöreät 60 tuntia "vapaa-aikaa". Luonnollisesti kotiaskareet kuten siivoaminen, kaupassakäynti, ruoanlaitto, henkilökohtainen hygienia ja muut välttämättömyydet vievät aikaa. Kenties n. pari tuntia per päivä eli n. 15 h/vko. Viikonloppuisin aikaa kuluu enemmän kuin arkena, mutta keskiarvona luku lienee aika lähellä.

Liikunnan harrastaminen on myös tärkeätä, joten ruumiin kulttuurille tulee uhrattua noin tunti päivässä eli seitsemän tuntia per viikko.

Unohtaa ei sovi mediaa, joka nielee nykyihmisen ajasta hurjan määrän, vaikka kulutammekin usein useampaa mediaa samanaikaisesti. Varaisin silti lehtien lukemiselle, television katsomiselle, internetille, kirjoille ja kirjoittamiselle reilusti aikaa. Kenties lehtiin knafti tunti päivässä, samoin kirjoille, netille ja kirjoittamiselle. Yhteensä siis n. 20 tuntia viikossa.

Keskivertosuomalainen tuijottaa myös paljon televisiota. Itselläni seitsemän päivän keskiarvo lienee parin tunnin tienoilla päivässä, joten varataan tollon töllölle 15 tuntia viikossa. Yksi leffa tai televisiosarjan jakso ja uutiset päivässä taitaa jotakuinkin täyttää tuon ajan.

Vapaa-ajan 60 tunnista on siis kulunut jo 50 tuntia! Muihin vaihteleviin asioihin jää siis noin kymmenen tuntia viikossa. Tämä pitää siis sisällään ystävien näkemisen, muut mahdolliset menot ja asioiden hoitamiset tyyliin vanhempien, sisarusten ja sukulaisten tapaamiset sekä kaupungilla ostoksilla tai lääkärissä, optikolla, pankissa, vakuutusyhtiössä tai missä ikinä sitten joudutkin viikon aikana käymään. Kymmenen tuntia kuluu yllättävän ripeästi.

Samaan aikaan pitää muistaa, että oma elämä ei ole täysin omaa, vaan rinnalla kulkee rakas puoliso johon tulisi myös kiinnittää samanaikaisesti huomiota. Vaikka sitten kotiaskareiden tai median seuraamisen yhteydessä, mutta häntä kuitenkaan unohtamatta.

Esiin nousee siis muutama asia, jotka mietityttävät kunnon yhtälön lailla:

<!--[if !supportLists]-->

<!--[endif]-->

<!--[if !supportLists]-->

<!--[endif]-->

<!--[if !supportLists]-->

1. Miten ehdit nähdä keskimäärin kolmea ystävääsi viikossa, jotta et löisi heitä täysin laimin? Oletuksena on, että he eivät tunne toisiaan.
2. Miten huollat parisuhdetta siten, ettei yhteinen aika ole vain imurin varressa vaihdettuja kuulumisia, tai pelkkää television ääressä jalkojen rapsuttelua?
3. Miten lisäät hedonistin elämään lapsen poistamatta vapaa-aikaan tai todelliseen laatuaikaan käytettyä aikaa?

<!--[endif]-->

<!--[if !supportLists]-->Tuntemattomina muuttujina huomioon otettakoon seuraavat epävarmuustekijät: Muuttaako lapsi aikakäsitystä? Muuttuuko kaikki lapsen kanssa vietetty aika automaattisesti laatuajaksi? Onko vaippojen vaihto laatuaikaa?

Uskoisin, että tämän haastavan yhtälön ratkaisemisesta tai oikeista vastauksista kysymyksiin yllä oleviin olisi tiedossa miljoonien, etenkin länsimaalaisten, ihmisten pohjaton kiitollisuus, ylistys ja arvostus. Tai ainakin minun. Mahdollinen rauhanpalkintokin vuonna 2005. Siinä Stephen Hawkingille pohdittavaa. Nimi uudelle teokselle olisi jo olemassa: Ajan lyhyt historia eli hedonistin viikko.