Vuoden ensimmäinen viikko ja talviloma. Lomaa voi yleensä kuvata ainakin kahdella tavalla, optimistisesti ja pessimistisesti.

Kaikille lienee tuttua saada kaverilta kortti lomamatkalta, jossa hän kehuu kaiken maasta taivaisiin, ja rehennellen kertoo miten Italian naiset ovat kauniita ja pyörtyilevät pohjoisen viikingin edessä. Vastakohta on yltiöraadollinen ja pessimistinen kuvaus siitä miten "ei ne siellä Englannissa mitään futista osaa pelata. Potkitaan pitkää päätyyn keskellä talvea. Liputkin ovat kalliita ja kalja pahaa. Ei olisi kannattanut lähteä".

Minun talvilomani ei suuntautunut Italiaan eikä Englantiin valioliigakentille, vaan kului kotimaassa. Tapahtumat tosin voi nähdä molemmin tavoin. Annetaan siis puheenvuoro herroille Optimisti ja Pessimisti. Herra Realisti toimikoon erotuomarina, mikäli herrojen toisistaan eroavat kertomukset kuumentavat tunteita liiaksi.

 

Herra Optimistin maanantai:
- Olipa mahtavaa kun sai nukkua aamulla hieman pidempään! Jutta lähti tienaamaan perheelle leikkelettä leivän päälle, ja minä jäin köllöttelemään Patrikin kanssa sänkyyn. Ulkonakin oli uskomattoman upea talvinen ilma. Vastasatanut lumi teki puista sanoinkuvaamattoman kauniita. Kaiken hyvän lisäksi sain leikkiä koko päivän pikkuepelin kanssa kotona. Samalla sain kätevästi tehtyä kotitöitä, ja sain kerrankin tuntea olevani erinomainen koti-isä! Ei pöllömpi tapa aloittaa vuosi.

Herra Pessimistin maanantai:
- Rähmä, sanon minä! Kello oli vasta vähän yli kahdeksan aamulla, ja poika rimpuili jo pystyyn. Kaiken lisäksi koko yö meni epelin vehdatessa välissämme edes taas. Aamupala ei tietenkään maistunut nuorelle herralle, eikä sunnuntaina diagnosoitu korvatulehdus auttanut asiaa. Kaiken kukkuraksi lääke tai orastava mahatauti sai pojan oksentamaan kaiken ulos kolmeen kertaan. Siinä meni sitten sekin antibiootti kankkulan kaivoon, puhumattakaan siitä nautinnosta, jonka itse sain siivotessani jälkiä vuoroin keittiöstä ja olohuoneesta.

 

- Lomapäivä olisi voinut olla aika erilainen, jos siinä olisi ollut edes hieman aikaa itselle. Päivittäiset pyykit, tiskit, oksennukset, kirjaimellisesti tauoton kiellettyjen kaappien ja uunin repiminen ja räplääminen, ruoanlaittoa kiljunnan ja itkun säestämänä sekä kauppareissu auraamattomia teitä pitkin rattaita lykkien. Aivan ihastuttavaa! Oikeaa laatuaikaa.

 

Herra Pessimistin tiistai:
- Niin, teknisesti elettiin jo tiistaita kun edellisiltana alkanut kevyt ripuli vaihtui takaisin a-luokan oksentamiseen. Sängyt, vaatteet, joka paikka täynnä sitä ihteään. Aamulla sama ruljanssi uudestaan, ja vauhdilla Mehiläiseen, jonka odotushuoneessa vielä laatoitukset kerta kiellon päälle farkuilleni.

- Diagnoosina mahatauti, lähete Tyksiin, jossa jouduimme eristyshuonetta näyttelevään toimistorotan koppiin. Siellä se päivä sitten kuluikin rattoisasti yrittäen vuorotellen juottaa väkipakolla nestettä ja vaihtaa ripuloivan pojan vaippoja ja vaatteita, kunnes mahtavan kiljunnan saattelemana epelille jouduttiin laittamaan nenä-mahaletku nesteytystä varten. Brilliant!

 

Herra Optimistin tiistai:
- Jätit kyllä huomioimatta sen, että onneksi terveydenhuoltomme toimii erinomaisesti. Tuohonkin ripuliin olisi moni kehitysmaan pikkulapsi saattanut kuolla. Yksityiselle saimme heti aamusta lääkäriajan, jonka kustannukset menevät kaiken lisäksi vakuutusyhtiön piikkiin! Tyksissä saimme käyttöömme oman huoneen, jossa saimme olla rauhassa, poissa pahaa RS-virusta sairastavien tartuntavaarasta.

 

- Patrikin hoitokin oli alusta asti hyvää ja asiantuntevaa. Onneksi itsellä oli vapaapäivä, joten Jutta pystyi olemaan töissä, ja itse pystyin keskittymään pojan hoitamiseen. Onni onnettomuudessa! Kaiken lisäksi pääsimme vielä illalla kotiinkin, ja Patrik touhusi jo selvästi parempikuntoisena.

 

Herra Optimistin keskiviikko:
- Tänään saimme jo leikkiä koko päivän kotona, ja Patrik oli oma iloinen itsensä. Vietimme oikean isä-poika-päivän leikkien, lukien ja ulkoillen yhdessä. Iltapäivällä Jutan tultua kotiin kävimme vielä kaikki kolme yhdessä Stockan alennusmyynnissä, josta löysin itselleni mahtavan kauluspaidan ja komean kravatin tukevien alennusten kera!

Herra Pessimistin keskiviikko:
- Nice! Jätitpä mainitsematta, että päivä alkoi pojan ripuloidessa sänkyyn, ja samaa rataa jatkettiin koko päivä iltaan asti. Vaippoja ja vaatteita kului, ja välissä lähinnä vain yritettiin juoda nesteitä takapuolen kautta poistuneiden tilalle.

- Lapset tuntuvat olevan siitä jänniä otuksia, että voimia leikkiin ja erityisesti kiellettyjen asioiden tekoon riittää viimeiseen asti vaikka aikuinen makaisi moisen mahataudin ja ripulin jälkeen tukevasti sängynpohjalla. Ennen puoltapäivää en valehtelematta saanut edes viiden sekunnin hengähdystaukoa kotitöiltä ja isyyden velvollisuuksilta! Ei siis unelmalomapäivä kotitöistä vähemmän välittävälle!

Herra Realisti:
- Lienee yhteenvedon aika ennen kuin käytte toinen toistenne liiveihin kiinni kiistellessänne päivien todellisesta kulusta ja sisällöstä. Todettakoon vain, että talviloma on ainakin alkanut sangen haasteellisissa merkeissä, mutta paranee varmasti loppua kohden myös Patrikin toivottavasti parantuessa.

- Onkin parempi lopettaa tämä keskustelu tähän ennen kuin isoveljeni Herra Kokemuksen mukanaan tuoma realismi eli Kyynikko herää kommentoimaan asiaa. Sitä käninää kun ei kestä kukaan.