"Karavaanari, karavaanari, on kaikkien kaveri". Näin laulettiin muutama vuosi sitten jossain jo armollisesti unholaan painuneessa rallatuksessa. Karavaanarit eivät olleet minun kavereitani viime viikonloppuna.

Muistaakseni Tieliikelaitos on hionut oman visionsa muotoon "Teitä varten". Erinomainen slogan antaa kuvan siitä, että he tekevät töitä tieverkkomme ja meidän sen käyttäjien eteen. Ei tältä tuntunut, kun köröttelimme Kuopion ja Jyväskylän välistä kärrypolkua.

Kaiken maailman telkän pönttöä eli asuntovaunua ja -autoa lyllersi tietä pitkin tukkien sen totaalisesti. Koko 140 km:n pätkällä ei ole ensimmäistäkään ohituskaistaa, ja ohituksiin kelpaavia suoriakin lähinnä vain autoilijan päiväunissa.

Vaikka en rähjääkään ratin varressa kuten ystäväni isosisko, jolta oppi aina kyydissä ollessaan uusia kirosanoja, oli minunkin mittani aika lailla täynnä pysähtyessämme Oriveden ABC-asemalle. Kuopion ja Jyväskylän välinen kärrypolku, ja Jyväskylän ja Tampereen välinen tolkuton ruuhka ja helteisessä letkassa ajaminen olivat nostaneet käyräni punaiselle.

Olin lähestulkoon valmis valitsemaan puhtaasti satunnaisotannalla autoilijan, ja tirpaisemaan mitään kyselemättä keskelle kelloa! Onneksi teiden ritari minussa nosti päätään, ja siirryin jälkikasvun kanssa lasten peuhunurkan suuntaan.

Kaikki liikenteessä hyvällä kelillä selkeätä alinopeutta ajavat sietäisivät saada roimat sakot. Nämä vanhuuttaan varovaiset tai muuten vain arat ja autoaan säästelevät jos ketkä syyllistyvät liikenteen vaarantamiseen pakottaessaan ihmiset ohittelemaan ahtaissa paikoissa.

Jos ajaa telkänpönttöä, niin miksi ei pysähtyisi välillä, ja antaisi taakse kertyneen letkan mennä ohi? Tässä sitä jonotetaan, kun meidän oma edesmennyt diktaattorimme Kekkonen ei saanut aikaiseksi samanlaisia autostradoja ja autobahnoja mitä eteläisemmän Euroopan yksinvaltiaat!

En siis ymmärrä ihmisiä, jotka nauttivat autoillen kotimaan matkailusta. Suomen tiet ovat kapeita ja mutkaisia metsäteitä, joilla ei ole juuri iloa tehokkaastakaan autosta. Jos matkanopeus laskee erinomaisella kelillä 70 kilometriin tunnissa alueella, jossa saisi ajaa 100 km/h, niin vähempitehoisen VW Boran kuskikin alkaa kiristellä hampaitaan. Siinä meni sunnuntai-illan jalkapallon pelaamiset.

Näin jälkikäteen katsottuna erityisen huvittava oli Kuopion matkailun sivuilla ollut tieto siitä, miten lähellä kyseinen kaupunki on kaikkea. Turkuun ilmoitettiin olevan 450 kilometriä, ja matka-ajan olevan autolla vain 4t 30min! Onnistuu kenties suljetulla tiellä, tai sitten poliisia ja viikatemiestä halveksuen! Tuskin Tapani Kansakaan on tykittänyt Kuopiosta Turkuun moisessa ajassa?

Meidän matkamme siskoni häistä takaisin Turkuun kesti noin seitsemän ja puoli tuntia. Pidän siitä että matka taittuu, mutta en halua ottaa turhia riskejä liikenteessä. Se nyt on aivan sama, onko perillä kymmenen minuuttia aiemmin. Meidän matka-aikaamme tosin kuului ruokailut Orivedellä sekä pakollinen kolmenvartin leikkituokio Tampereella leikkipuistossa. Takapenkin meno kun alkoi äityä sellaiseksi, että oli parempi antaa paronin purkaa energiaansa liukumäessä kuin turvaistuimessa.

Tampereella olimme myös törmätä teiden ritarin sijasta teiden ladyyn. Punaisella Hondallaan kaasutellut nuori nainen ei suostunut antamaan tilaa, vaikka vilkkuni räpytti jo hyvän aikaa oikealle kaistanvaihdon merkiksi. Neidin oli vain pakko kiihdyttää ensin rinnalle, ja sitten vielä ohi, pakottaen minut jarruttamaan reippaanlaisesti. Seuraavissa liikennevaloissa tilanne oli lähestulkoon edellisen uusinta. On mukava tietää, että kuolemaa halveksuvaa ajotapaa löytyy myös naisista, etteivät nuo tieliikennekuolemien tilastot vain pääsisi kellahtamaan epätasa-arvoisesti nuorten miesten hallitsemiksi.

Autoilu on jännä asia. Kotoa opitut tavat, ajotyyli ja ajattelutapa ovat autokouluun mentäessä niin syvälle selkärankaan iskostuneita, että ajo-opettajalla aika mahdoton urakka oikoa nuoren teiden ritarin, ladyn tai aatelittoman karavaanarin käsityksiä asiallisesta liikennekulttuurista. Kuvittelen olevani rauhallinen teiden ritari, mutta niin vain olisi omakin verenpaineeni ollut mielenkiintoista seurattavaa ajomatkan aikana.

Varmimmin väkivallanteoilta ja verenvuodatukselta ritarien, ladyjen ja aatelittomien välillä vältytäänkin silloin, kun jokainen valitsee asemastaan riippumatta joukkoliikenteen vaihtoehdon! Road rage kun ei juuri tartu bussin- tai junanpenkillä istuvaan. Näillä bensiininhinnoilla se ei ole edes täysin naurettava narrin esittämä ajatus.