Puistojemme miehillä tarkoitetaan usein niitä myös rantojemme miehiksi kutsuttuja kavereita, joilla on tanakka rusketus jo toukokuussa. Jotkut puhuvat myös puliukoista.

Nyt kun rusketus on parempi olla hankittuna vähemmänkin ulkona viihtyneillä, on hyvä luoda katsaus menneeseen ja opetella bongaustaitoja. Erityisesti kesäaikaan ja sunnuntaisin puistoissa näkee myös toisenlaisia miehiä. Puhun nyt jälkikasvunsa kanssa puistoon lähetetyistä/saapuneista isistä.

Isien lähettyvillä pyörivät poikaset ovat useimmiten melko pieniä, jotain 1-7 ikävuoden väliltä. Kouluikään ehtineitä jälkeläisiä puistoissa näkee vähemmän. Isät puolestaan istuvat pääsääntöisesti 30-40 väliseen ikähaarukkaan.

Isiä voidaan helposti jakaa erilaisiin lajeihin ns. lajityypillisten ominaisuuksien pohjalta. Tunnistustietoja ovat elinympäristö eli minkälaisia puistoja isätyyppi suosii, käyttäytyminen – naaraspuolisen emon kanssa tai ilman, ilmiasu eli pukeutuminen sekä yleisesti muut huomioitavat seikat.

Kännykkäisä (Padre Telefonicus) on yleistynyt valtavasti viimeisten vuosien aikana, ja sitä tavataan tasaisesti kaikenlaisissa puistoissa. Kännykkäisän tunnistaa helpoiten sen käyttäytymisestä, sillä isä leikkii lähinnä puhelimen, ei lapsensa kanssa. Tämä laji on erittäin kiinnostunut matkapuhelimeen puhumisesta, tekstiviestien lähettämisestä, pelaamisesta tai muuten vain kännykällä räpläämisestä.

Penkki-isä (Padre Benchus) on puistossakin ns. vanhemmuuden vaihtopenkillä. Tämä isätyyppi on fyysisesti läsnä, mutta henkisesti jossain aivan muualla. Aurinkolasit silmillä pilviselläkin säällä penkillä istuva isä on helppo sekoittaa ns. Krapulaisään (Padre Brenchus), jonka tunnistaa sen voimakkaammasta ääntelystä, joka koostuu sarjoista voimakkaita huokailuja sekä ylikorostuneesta janoisuudesta.

Penkki-isän suosimat aurinkolasit löytyvät osin myös muilta lajeilta. Sama pätee kännykkäisän matkapuhelimeen. Nämä lajit ovatkin ennemmin lajityypillisestä käyttäytymisestä kuin ilmiasusta tunnistettavissa.

Teini-isä (Padre Juniorius) on harvinaistunut viime vuosina rajusti. Teini-isän määritelmääkin on jouduttu viime aikoina tarkistamaan, sillä yleisistä puistoista kyseinen laji hävinnyt lähes tyystin. Teini-isäksi luokitellaankin nykyään kaikki alle 30-vuotiaat isät. Selkeimmät Teini-isän tuntomerkit ovat lököttävät housut, päässä oleva lippalakki tai huivi sekä jalkateriin verrattuna suhteettoman suuret tennarit.

Luotettavat havainnot kentältä kuitenkin kertovat, ettei laji ole täysin hävinnyt, vaan lähinnä siirtynyt sisätiloihin hoitamaan vanhemmuutta tietokonepelien avulla. Teini-isää ei siis pidetä vielä uhanalaisena, ainoastaan vaarantuneena.

Isoisä (Padre Grande) eli pappa, paappa, ukki, muffa, faffa, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Lajin paras tuntomerkki on muista erottuva hyväntuulisuus, joka pohjaa tietoisuuteen siitä, että kyseinen puistoreissu on vain väliaikainen viihdyke sekä itselle että poikaselle. Isoisän lajiominaiset piirteet ovat suorat housut sekä ruudullinen kauluspaita. Isoisän tunnistaa myös varttuneisuudesta, sillä alle 50-vuotiaita isoisiä tavataan puistoissa äärimmäisen harvoin. Isoisät kuuluvat ns. pillimehu-alalajiin, jonka tunnistaa poikasille tyrkytettävistä Grandeista ja Tripeistä.

Tunnollinen isä (Padre Conscientious) kulkee tarkasti poikasten perässä, jakaa kasvatuksellisia neuvoja, varoittelee, nostelee, auttaa ja osin leikkii jälkikasvun kanssa. Huomattavaa on, että Tunnollisen isän saattaa sekoittaa ajoittain samalla tavalla käyttäytyviin Marttyyri-isään (Padre Martyrius) tai Syyllisyydentunto-isään (Padre Guiltus). Tunnollinen isä tosin kantaa edellä mainittuja lajeja säännöllisemmin mukanaan kaikkea jälkikasvun ruokkimiseen, hygieniaan ja vaatetukseen liittyvää.

Tunnollinen isä on melko harvinainen, mutta erittäin suosittu poikasia halajavien naaraiden parissa. Kyseinen laji ei yleisesti ole kovin taitava soidinmenoissa, toisin kuin esim. Syyllisyydentunto-isä, joka on erityisesti iltaisin nuorten, vasta lisääntymisikään saapuneiden, kiimaisten naaraiden suosiossa. Ankean soidintanssin aiheuttamien vähäisten lisääntymistilaisuuksien vuoksi Tunnollinen isä ei ole yleistynyt puistopopulaatioissa samassa määrin mitä voisi odottaa.

Unelmaisä (Padre Dreamicus) on, toisin kuin ajoittain näkee väitettävän, puhdas taruolento. Unelmaisää tavataan vain Disneyn sekä Hugh Grantin tähdittämissä elokuvissa.

Useimmat isät liikkuvat yksin, eivätkä ryhmissä kuten naaraat, joita myös äideiksi kutsutaan. Jälkikasvunsa kanssa liikkuvat äidit muodostavat usein muutaman emon lauman, joka valvoo osin kollektiivisesti poikasten edesottamuksia niiden harjoitellessa elintärkeitä taitoja, kuten hiekan syömistä, liukumäessä laskemista ja päämäärätöntä juoksemista.

Tasaisin väliajoin tavataan myös ryhmissä liikkuvia Tunnollisia isiä, jotka käyttäytyvät osin samalla tavoin kuin naaraat. Ero emoihin on selkeästi havaittavissa mikäli pääsee hivuttautumaan kuuloetäisyydelle. Usein isien keskustelu liittyy työhön, harrastuksiin, musiikkiin ja urheiluun, mutta vähemmissä määrin jälkikasvuun.

Toinen laumasieluinen isälaji on Teini-isä, joka saattaa näyttäytyä vielä lapsettomien koiraiden ryhmissä. Tällöin Teini-isää saattaa olla vaikeata erottaa laumasta pukeutumisen tai käyttäytymisen perusteella. Tunnistaminen muuttuu entistä haastavammaksi mikäli paikalla on myös yhteisen jälkeläisen emo, jolloin Teini-isä saattaa käyttäytymisensä osalta taantua entisestään. Tämä ilmiö on tosin osin havaittavissa myös muiden isien joukossa.

Minkälainen isä minä sitten olen? Teini-isäksi itsensä mieltävä, vanhemmuuden vaihtopenkillä istuva ja kännykkäänsä räpläävä tunnollinen isä, jolla on heikko rusketus.