Kata Kärkkäisen Mensa-testi ja kahden prosentin älykköeliittiin kuuluminen on ollut yksi viime viikkojen puheenaiheista. Kirjoittipa jopa Kata itse asiasta, kuten arvata sopi.

Myös City-lehden kolumnisti Tuomas Vimma oli kutsuttu Mensan testeihin osana suurta julkimoiden testivärväystä. Ilmeisesti mies ei ollut mennyt palikkatestihin, sillä Tuomas tuomitsi aika vimmalla älykköseuran julkisuudenkalastelun. Miksi, sen saa jokainen lukea itse. En ala referoimaan Vimmaa.

 

Viime vuosituhannen loppupuolella olin itsekin kahden vaiheilla menisinkö miettimään kuvioiden järjestyksiä. Mensa ei suinkaan lähetellyt sähköpostiini massakutsuja, mutta meille opettajaksi opiskeleville tarjottiin mahdollisuutta ilmoittautua testattavaksi. Auskultoivien omassa "opettajienhuoneessa" taisi roikkua useamman viikon lappunen, johon sai kirjoittaa oman nimensä, mikäli oli asiasta innostunut. Muistaakseni yhtään nimeä ei listaan ilmestynyt, ja omallakin kohdalla hiipi kiinnostuksesta huolimatta pupu pöksyyn.

Joskus 90-luvullä tuli tehtyä yksi jos toinenkin netin ÄO-testi. En muista oliko joukossa Mensan hyväksymiä ei-kulttuurisidonnaisia testejä vai ei. Joka tapauksessa oli yllättävää, hauskaa ja egoa pönkittävää saada mainioita tuloksia. Saimme hyvän ystäväni kanssa molemmat tuloksia, jotka olisivat oikeuttaneet Mensan älykkösarjaan. Epäilyttävää? Viihdymmekö me verkkotestinerot yksinkertaisesti yhdessä, vai olemmeko vain yhdessä yksinkertaisia?

 

Joka tapauksessa saadut tulokset lienee ollut osasyynä sille, että into osallistua viralliseen testiin ei johtanut tuumasta toimeen. Illuusion omasta älykkyydestä kun tahtoo säilyttää tyhmempikin.

Älykkyyttä on montaa sorttia, muistetaan aina sanoa. Erityisesti testatusti älykkäät hokevat mm. sosiaalisen älykkyyden merkitystä, ja testin erilaisia puutteellisuuksia. Hykerrellen samalla tyytyväisinä sille tosiasialle, että joku on osoittanut heidän olevan selvästi keskimääräistä älykkäämpiä. "Se nyt mittaa vain yhden sortin älykkyyttä, (mutta onneksi minulla todistetusti on sitä)".

 

Älykkyys kuuluu rahan kanssa samaan kerhoon. Suurimmalla osalla meistä on sekä älyä että rahaa jotakuinkin saman verran, kiitos verotuksen ja suomalaiskansallisen alkoholinkäytön. Pieni osa perii fyrkkaa niin maan perusteellisesti, tai saa poikkeukselliset geenit ja älykkyyttä tukevan ympäristön omaisineen.

Joka tapauksessa kulttuuriimme kuuluu, että rahasta ja älystä puhuminen on aina yhtä kiusallista. "Minkä verran sinä tienaat?", "Mikä on sinun älykkyysosamääräsi?", jos olet sen mennyt testaamaan. Vastaus ja sen jälkeinen tunnelma ovat aina vaivaannuttavia, ellet satu olemaan tasan yhtä tavallinen kuin kysyjäkin.

 

Jopa asiasta kirjoittaminen on epäilyttävää. Mitä tuokin yrittää tällä tekstillä sanoa? Todistaa omaa älykkyyttään? Pieleen menee, Pakarinen. Katalla oli sentään näyttää paperit. Sinulta ei kukaan halua nähdä edes paljasta rintakehää.

* Mensan valtakunnallinen testi lauantaina 28.10. klo 12 ja toinen klo 15, Park Hotel Turku, Rauhankatu 1.