Elokuvissa on mukava käydä. Saan suurta tyydytystä tarkkaillessani ihmisiä, jotka ovat tulossa samaan näytökseen. Näkyykö tuttuja tai jopa julkimoita? Minkälaisissa porukoissa ihmiset tulevat? Ketkä ovat vanhoja pareja, ketkä mahdollisesti ensitreffeillä?

 

Olin menneen vuoden lopuksi katsomassa uusinta Bondia vaimoni ja hyvän ystäväpariskunnan kanssa. Meihin tuskin kiinnitti kukaan huomiota ennen tai jälkeen elokuvan, saati sen aikana. Omakotitalon kokoisella valkokankaalla näet sattui ja tapahtui siihen malliin, että ympäröivä maailma unohtui tehokkaasti niin minulta kuin monelta muultakin.

Olen aina ollut naurettavuuksiin asti innostunut ainoasta ja oikeasta agentista, jolla on lupa tappaa. Viime vuosina asian ääneen sanominen on aikaansaanut kanssaihmisiltä pikemminkin säälinsekaisia hymyjä, kuin nuoleskelevaa myötäilyä tyylikkäästä innostuksen kohteesta. Casino Royalen jälkeen maailma lienee erilainen.

 

James Bond

Aiemmin James Bond oli yhtä kuin Sean Connery. Roger Moore oli hauska mies, joka vei elokuvasarjaa komedian suuntaan, ja jolla on vankkumattomat kannattajansa. Totinen Timothy Dalton lähestulkoon tappoi hahmon, mutta Pierce Brosnan palautti MI6:n agentin elävien kirjoihin. Tuorein James eli Daniel Craig puolestaan istuttaa sankarin takaisin Sean Conneryn loistonpäiviin. George Lazenbyn mainitsen vain, jotta kukaan ei pääse ojentamaan aiheesta…

Kun Craig aikanaan valittiin rooliin, oli minulla suuria ennakkoluuloja miestä kohtaan. Daniel Who? Casino Royalen roolisuorituksen jälkeen lienee selvää, että mies tähdittää vielä useampaa agenttitarinaa. Samalla jäänsiniset silmät omaava mies leimautunee pysyvästi 007:ksi kuten aito ja alkuperäinen skottinäyttelijäkin.

 

Bond-tytöt

Sellaista Bond-elokuvaa ei lienekään, jossa ei olisi naiskauneutta enemmän kuin yhden miehen tarpeiksi. Toisaalta, James ei olekaan ihan tavallinen kaksilahkeinen. Tuoreimmassa Casino Royalessa naiskauneus ei ole pelkkää tyhjää kuorta, vaan roolihahmoissa on mukana myös syvyyttä ja älyä.

Harvemmin agenttisarjan elokuvissa paras dialogi käydään ns. Bond-tytön ja itse naissankarin välillä. Nyt Jameksen ja Vesper Lyndin Montenegroa halkovassa junassa käymä keskustelu on yksinään pääsylipun arvoinen! Ilmassa on kerrankin aidosti nokkeluutta, sähköä ja vaarallisen kemiallisen reaktion sihinää!

 

Autot

Miehekkäät menopelit ovat aina toimineet myös Jameksen jatkeena, ja onneksi tällä kertaa Aston Martin on maksanut riittävästi / saanut oman autonsa 007:n menopeliksi. Vanha 60-luvun klassikko sekä tuore tämän päivän kaunotar saivat molemmat ansaitsemaansa kyytiä ja kyyditettäviä!

Fordilla oltiin kaiketi myös tyytyväisiä, sillä James ajeli hetken automainostyyliin pitkin Bahamasaarten teitä myös heidän vuokra-autollaan. Product placement oli toden totta kunnossa niin autojen kuin kännyköidenkin osalta.

 

Vempaimet

Erilaiset laitteet, vempaimet ja hilavitkuttimet ovat pitkään kuuluneet salaisen agentin vakiovarusteisiin. Jokainen elokuva on tuonut mukanaan uutta ihmeteltävää, aina näkymättömään autoon asti. Erilaiset matkapuhelinsovellukset ovat olleet poikkeuksellisen näkyvissä rooleissa viime vuosina, niin myös nyt.

Tällä kertaa ehdottomasti eniten huvitusta herätti, etenkin lääkäriystävissäni, kännykkään kytketty etämonitorointi ja auton hansikaslokerosta löytyvä defibrillaattori! Näin matkailija selviää vaikka sydänpysäyksestä, kun omasta takaa löytyy kunnon jysäyttäjä! SonyEricssonin pitäisi ehdottomasti toimittaa läjä moisia etämonitorointikännyjä myös Turun terveystoimeen! Jäisi moni turha lääkärissäkäynti papparaisilta väliin kun mummo voisi jysäyttää auton hansikaslokerossa olevalla tahdistimella sinusrytmin kerralla kuntoon!

 

Stunt-temput ja erikoistehosteet

Casino Royale tarjoilee myös Bond-elokuvien kaikkien aikojen takaa-ajokohtauksen, eikä siihen tarvita lainkaan autoja! Parkour on päivän sana, ja kaupunkipintojen temppuilumahdollisuudet oli tietysti viety äärimmilleen miesten kiipeillessä kirjaimellisesti pitkin ugandalaisen lähetystön seiniä. Vauhdikasta ja akrobaattista liikkumista oli todella ilo seurata. Bond ei tietenkään edes hengästynyt, kuten eräs ystäväni huomautti, mutta sehän nyt on itsestään selvää…

Oli myös vapauttavaa huomata, ettei elokuvaan oltu mahdutettu yhtään surkeata erikoistehostetta, joka saa katsojat pyörimään vaivautuneina tuoleissaan. Ei naurettavia tietokonesurffauksia tai laskettelukohtauksia. Tehosteet oli tehty tyylillä, eikä ylilyönteihin sorruttu samalla tavalla mitä tuoreimmissa Brosnanin tähdittämissä kiiltokuvaelokuvissa.

 

Elokuvamusiikki

Casino Royale on siinäkin mielessä poikkeuksellinen Bond-elokuva, ettei tunnuslaulua ole nimetty elokuvan mukaan, eikä laulaja ole nainen. Kun Soundgardenin ja sittemmin Audioslaven maailmanmaineeseen nostanut Chris Cornell kajauttaa elokuvateatterin desibelimittarin punaiselle uudella "You Know My Name" –tunnarilla, herkistyy vanha parraton grungefiilistelijä lähes kyyneliin.

Toki vanha banjosilmä (mistä ihmeestä tuokin nimitys tulee?) Paul McCartney esitti aikanaan komean "Live and Let Die" -tunnarin, eikä käytännössä yksikään Bond-elokuva ole sen jälkeen päässyt samalle tasolle, mutta sanoisin Cornellin kantavan silti oman kortensa komeasti erinomaisen elokuvan kasaan.

 

Lopputekstit

Kerrankin maltoin istua teatterissa koko lopputekstien ajan. Viihdepläjäys oli sitä luokkaa, että hengen tasaantumista oli hyvä sulatella pieni hetki.

Kaiken kaikkiaan lähdin elokuvateatterista poikkeuksellisen hyvillä mielin. Rakas elokuvasarja oli pelastettu. Hyvää uutta vuotta (2)007!