Työn orja...olemmeko valmiina?

Turun kauppakorkeakoulun Kilpailuinstituutin viime vuonna tekemässä tutkimuksessa ennakoitiin kulttuuripääkaupunkivuoden tuovan Varsinais-Suomeen iloa ja auvoa 200 miljoonan euron edestä. En ole perehtynyt julkaisuun tarkemmin, mutta pitääköhän ennuste kutiaan STX:n irtisanomis- ja lomautuspäätösten jälkeen?

Kuljin Nuutinpäivänä Turun Tuomiokirkon ohi. Joulukuusen viereen oli roudattu lava, jolla boheemin näköiset nuoret treenasivat tanssiaskeliaan ja värikkäiden lippujen heiluttamista. Ilmeisesti kyse oli joulun hyvästelemisen harjoittelusta.



Mieleeni juolahti, että tätäkö on ensi vuosi täynnä? Liehuvia värikkäitä lippuja?

Kutsukaa minua kulttuurivihamieliseksi ja kehityksen jarruksi, mutta nyt on korkea aika noudattaa kulttuuripääkaupunkistatuksen hakua varten luodussa kirjassa esitettyä laajaa ymmärrystä kulttuurista. Painopiste ei saa olla perinteisellä tavalla käsitetyssä klassisessa kulttuurissa, vaan alueen ja ihmisten hyvinvoinnin turvaamisessa.

Toisin sanoen, toimenpiteiden olisi tärkeää kohdistua esimerkiksi metalli- ja telakkateollisuuden toimintaedellytysten parantamiseen. Uuden (ympäristö-) ja IT-teknologian hyödyntäminen meri- ja metalliteollisuudessa, härski valtion protektionismi, koulutusjärjestelmien tukeminen ja vaikka telakkaturismin aktivoiminen ovat mielestäni täysin perusteltua suomalaista ja turkulaista kulttuuria.

Vielä on aikaa neuvotella myös yritysten kanssa yhteistyömalleista ja investoinneista. Tärkeää on saada aikaiseksi pysyviä toimintatapoja ja fyysisiä rakenteita, ei niinkään yksittäisiä tapahtumia.

Omakohtaiset odotukseni ensi vuonna joka tapauksessa järjestettäviä vapaa-ajan tapahtumia kohtaan painottuvat enemmän ruumiinkulttuurin puolelle. Hyvinvointia edistävää puuhaa sekin.

Talvella jääkiekko vetää tuhansia ihmisiä yhteen. Turussa voitaisiin järjestää hieman NHL:n tyyliin mahtava ulkoilmaottelu osana SM-liigaa. Toisaalta myös messevä paikallispeli TuToa vastaan olisi sekin oiva avoimen taivaan spektaakkeli. Kylkeen kunnon markkinointi- ja hypetyshässäkkä oheistapahtumineen ja -tuotteineen, kuumaa mehua, makkaraa ja hernesoppaa, niin siinäpä letkeä koko perheen laskiaispäivän rieha.

Vihreän veran puolella paikalliset (suur)seurat voisivat yhteistyön hengessä sopia stadionyhtiön kanssa makkaramyyntirahojen jaosta, jotta Veritaksesta saataisiin luotua kunnon turkulainen hornankattila. Otteluiden yhteyteen voisi liittää muutakin ohjelmaa kuin tanssityttöjen kolmen minuutin hetkutukset.

Yhteistyö Taideakatemian nuorten kanssa saattaisi olla edullinen tapa houkutella koko perhe otteluun. Yhdistettäisiin esimerkiksi Kupittaan puistossa järjestettävä piknik-tapahtuma tulennielijöineen pelin yhteyteen? Toiseen matsiin yhteistyöisku vaikka SPR:n kanssa: mahdollisuus tehdä hyvää eli luovuttaa verta ja saada hyvää eli vähän verensokeria nostattavaa mehua ja pullaa ennen peliä? Kolmanteen otteluun yhteistyötä paikallismedian kanssa: kirjoita oma otteluraporttisi paikallislehden nettisivuille, ja pääse haastattelemaan pelaajia tiedotustilaisuuden jälkeen?

Voisin kuvitella, että moisilla toimenpiteillä saataisiin kaupunkiin a) enemmän rahan liikettä, ja b) kiinnostunutta yleisöä, mitä kirkon edustalla pidettävillä tanssiesityksillä.

Tai mistä minä mitään tiedän. TuKKK:n 200 miljoonan euron ennustus ei sentään perustu värikkäiden lippujen heiluttamiseen...

Linkit:
Turku – Euroopan kulttuuripääkaupunki 2011