Urheilu ja vapaa-aika”Se on murtunut, se on murtunut!”David Beckham, 14.3.2010

Olen viime vuosina kiinnittänyt huomiota siihen, miten suuri osa urheilu-uutisista pohjautuu urheilijoiden loukkaantumisiin. Erityisesti jalkapallon ja jääkiekon saralla karkeasti puolet uutisista tuntuu kertovan tämän päivän gladiaattorien loukkaantumisista.

Aika ajoin loukkaantuminen on joko poikkeuksellisen häijyn näköinen, vakava tai ajankohdaltaan poikkeuksellisen harmittava urheilijan kannalta. Joskus myös näin kannattajan näkökulmasta.

Maailman kenties tunnetuimman jalkapalloilijan, David Beckhamin eilisiltainen loukkaantuminen AC Milanin pelissä ei sykähdytä seuratasolla. Minulle on herttaisen yhdentekevää miten punamustat pärjäävät Serie A:ssa, mutta sääliksi kävi kentältä nilkuttanutta, itseni ikäistä metroseksuaali-ikonia.

Ensi kesän MM-kisat ovat pelattu Becksin osalta jo kolme kuukautta ennen aloituspotkua. Akillesjänteen vaurioituminen, mahdollinen katkeaminen, on sen sortin vamma, että siitä ei ikämiessarjoihin kelpaava pelimies toivu hetkessä maajoukkuekuntoon Englannin tasoiseen jengiin. Ei vaikka jalan leikkaisikin vielä tänään Sakari Orava, kuten YLE aamulla ennakoi.

Kaiken lisäksi David oli mitä ilmeisimmin lainalla Milanissa vain saadakseen vyölleen kovia pelejä, joiden perusteella Fabio Capello voisi valita hänet kolmen leijonan valkopaitoihin. Kenties jopa kapteeniksi. Los Angelesissa tyyli-ikoni olisi saattanut välttyä loukkaantumiselta. Kaiken lisäksi loukkaantuminen tapahtui täysin harmittomassa tilanteessa, ilman rajua fyysistä kontaktia.

Itselleni olisi tarjolla rajua fyysistä kontaktia ensi kesälle. Sain näet jokin aika sitten kutsun ikämiespalloiluun.

Olen törkeästi jättänyt vastaamatta viestiin, pahoitteluni. Koko talvi on mennyt enemmän tai vähemmän sairastellessa, mutta se ei ole ollut todellinen syy huonoon käytökseeni. Varsinainen selitys piilee Beckhamin tapauksessa.

Ikämiehille sattuu ja tapahtuu jo luonnollisen rapistumisenkin myötä. Jänteet eivät ole enää yhtä elastisia mitä viisitoista vuotta sitten. Kun yhtälöön lisätään nilkkojeni surullinen sairaskertomus, niin myös ikämiessarjoissa kausi, ja jompikumpi jaloistani, olisi paketissa juhannukseen mennessä. Perinteitä kunnioittaen.

Vaimoni nauraa aina harhaluuloilleni siitä, että kolmevitonen voi olla samassa iskussa mitä parikymppinen. Aivan kuin nopeus olisi yhä tallella, tekniikka ei olisi kadonnut mihinkään ja pelisilmä olisi vain karttunut vuosien mukanaan tuoman kokemuksen myötä. Itsepetoksen voimaa ei parane vähätellä.

Sen sijaan olen varma siitä, että muiden nopeus on hiipunut. Valitettavasti tiedostan myös aikuisten miesten kilpailuvietin. Jalkapallokentällä se näyttäytyy usein siten, että puuttuva nopeus korvataan kovuudella.

”Tuo julli ei minusta mene ohi! Nyt pysähtyy joko mies tai pallo! Sukille, shaatana!”

Sen jälkeen minä olen kuten David Beckham. Tuherran pettynyttä itkua kentän laidalla kesän pelit pelattuina.

Varmaa on myös se, että minun jalkaani ei korjaa samana päivänä ortopedi Orava, saati laskua maksa politiikan Jeesukseksi itseään tituleerannut Silvio Berlusconi.

Linkit:
Beckham lensi Suomeen operoitavaksi