Pohdinta ja pähkintäHornankattilalla on tullut hymisteltyä ja oltua niin positiivista, niin positiivista viime aikoina. On aika kääntää kelkkaa edes hetkeksi.

Pääsiäinen on ovella, ja kristityt heittelevät taas kiviä roomalaisten suuntaan parituhatta vuotta sitten ristiinnaulitun miehen vuoksi. Itseäni ei hetkauta niin voimakkaasti historiallisen merkkimiehen menehtyminen, mutta mielelläni etsisin käsiini niitä poliitikoita 1980-luvun alusta, jotka päättivät Suomessa kesäaikaan siirtymisestä.

Olen kesäihminen henkeen ja vereen. Talven pimeys, kylmyys ja muu ankeus ei napostele. Sen sijaan kesä on minun vuodenaikani. T-paita ja shortsit, kas siinä vaatekertaa koko vuodelle. Ilmasto vain pistää vastaan.

Kesään siirtymisestä joutuu tosin maksamaan katkeraa hintaa. Jo vuodesta 1981 Suomi on ollut mukana hullutuksessa nimeltä kesäaika. Joka kevät maaliskuun viimeisenä sunnuntaina kelloa siirretään eteenpäin yhdellä tunnilla. Perkeleellinen keksintö.

80-luvun alussa uskottiin kesäaikaan siirtymisen säästävän kymmeniä miljoonia markkoja energiankulutuksessa, koska päivänvaloa saatiin myös illemmaksi. Pieleen meni.

Energiansäästökeinona kesäaika on Suomessa kyseenalainen. Olemme niin pohjoisessa, että hyödyt rajoittuvat lähinnä pieneen pätkään kevättä ja syksyä, koska kesä on muutoinkin valoisa. Olen joskus jopa kuullut huhua yöttömästä yöstä, jota jopa markkinoidaan ulkomaan eläville matkailuhoukuttimena.

Jos tärkein syy kesäajan käyttöön Suomessa on pysyminen samassa tahdissa muiden EU-maiden kanssa, niin tässä tapauksessa olen Timo Soinin lailla EU-kriittinen. Ei maksa vaivaa. Niitä kelloja joudutaan siirtelemään matkustettaessa ees taas joka tapauksessa.

Wikipedia tietää kertoa, että ”kesäajan selkeimpiä haittoja on, että ihmisten biologiset kellot voivat mennä kesäaikaan ja -ajasta siirryttäessä sekaisin pitkäksikin aikaa, mikä voi aiheuttaa väsymystiloja ja sen takia myös työvireyden laskua. Tämä puolestaan saattaa lisätä muun muassa liikenneonnettomuusriskiä.”

En voisi olla enempää samaa mieltä. Oma vireys- ja mielentilani on muistuttanut tämän viikon ajan talviunilta herätetyn karhun lempeää ymmärtäväisyyttä. Aamut ovatkin olleet ankeita niin itselle kuin aamu-unisuuteni perineelle jälkikasvulle.

Minussa herää jopa pieni sisäinen kepulainen tai kettutyttö, kun sama tietolähde jatkaa: ”Lisäksi kesäaikaan siirtyminen hankaloittaa muun muassa maatalousaloilla työskentelevien elämää, sillä eläimet eivät yleensä omaksu kesäaikaa, kun taas ympäröivä yhteiskunta siirtää elämänrytmiään.”

Pitääkö tässä rääkätä eläimiäkin jollain agraariyhteiskunnan jäänteillä? Keinovalon tarmollahan tässä edetään suurin osa vuotta muutenkin.

Lisäksi työajat ovat nykyään monesti liukuvia, joten paljon mainostettu energiahyöty käy jatkuvasti pienemmäksi. Itselläni oli tällä viikolla suuria vaikeuksia päästä töihin edes liukuman sisällä, eli kello yhdeksään mennessä aamulla. Etenkin mikäli oli tarpeen tehdä aamukoukkaus päiväkodin kautta.

National Geographicin lähes viisi vuotta vanhan uutisen mukaan energiansäästö on usein todettu varsin olemattomaksi. Siitä huolimatta mitään ei ole muuttunut.

Lisäksi joka vuosi kesäaikaan ja -ajasta siirryttäessä joudutaan tekemään runsaasti erikoisjärjestelyjä esimerkiksi kansainvälisessä tieto-, maksu- ja henkilöliikenteessä. Luulisi edes tämän herättävän ikuiseen talouskasvuun uskovaisten joukon.

Tällaiselle agnostikolle jää lähinnä äkäisen räksyttäjän rooli.

Linkit:
Kesäaika (Wikipedia)
More Daylight Savings: Energy Boon or Scheduling Snafu? (National Geographic News, englanniksi)