Sisäisestä kauneudesta puhutaan usein. Erityisesti kisatessa tai keskusteltaessa ulkoisesta kauneudesta.

Ulkokuori on vain pintaa, enkä arvostele ihmisiä sen mukaan, kihertää nuori missi. Ollen samalla tyytyväinen, että tunnustettua ulkoista kauneutta piisaa omalla kohdalla makusen mitalla.

Vanhan sanonnan mukaan kauneus syntyy kärsimyksestä. Kärsimystä onkin viime viikkoina piisannut. Kauneuden kanssa onkin sitten ollut vähän niin ja näin.

Päädyimme muuton yhteydessä laajentamaan kirjahyllyämme ja uudistamaan myös työpöydän hyllytilaa. Valinnassa painoi järkisyiden lisäksi ulkoinen kauneus. Mikä lienee puolestaan ollut myös alkuperäinen hankintaperuste muutama vuosi aiemmin. Kirjahyllyjen missikeisari?

Käytettyäni hyvinkin kaksi täyttä työpäivää hyllyn ja työpöydän kokoamiseen ja ennen kaikkea ovien passailuun ja porailuun, olin valmis toivottamaan Suomessa vuonna 1949 tuotantonsa aloittaneen valmistajan tuotteineen alimpaan helvettiin. Sinne missä kirjahyllyn puu palaa iloisesti rätisten ja ovilasit kuplivat kivasti.

Samaan osoitteeseen olin valmis lähettämään myös sen varastohenkilön, joka oli jättänyt pakkaamatta kokoamisohjeet meille toimitettuun pakettiin. Vaimoa en sentään toivottanut manalaan, mutta vannotin tämän olleen viimeinen kerta kun hankimme kyseisestä lafkasta yhtikäs mitään. Kunnes tulee taas ensi kerta.

Haettuani jälleenmyyntiliikkeestä itselleni ohjeet, alkoi lyyti kokoamisen suhteen kirjoittaa entistä paremmin. Valitettavasti ohjeet eivät vähentäneet vaadittavan työn määrää. Sanonta kärsimyksen kaunistavasta vaikutuksesta ei näkynyt ainakaan omilla kasvoillani.

Myös toinen vanha sanonta petti minut. Laskeskelin näet sen varaan, että kärsimys jalostaisi edes luonnetta. En ole kovin vakuuttunut tulemasta. Paremman puoliskon ystävä tosin kehui itsehillintääni, kun en kiroillut keskellä kirkasta päivää lapsieni edessä kuin rommilla turrutettu merikarhu. Ehkä syynä oli nimenomaan rommin puute?

Pienessä hutikassa ovien saranoiden asentaminekin olisi ollut suuripiirteisempää, eikä niiden erilaisuus ja vaillinaiset säätömahdollisuudet kismittäneet samalla tavalla. Hylly olisi saattanut näyttää omiin silmiin kauniilta ilman oviakin?

Olisi nähnyt suoraan hyllyn sisäisen kauneuden. Ulkokuorihan on vain pintaa niin meidän ihmisten kuin kirjahyllyjen kesken?