Urheilu ja vapaa-aika”Olen väsynyt. Olen vanha. Olen 26-vuotias. Ajattelen lopettamista. Ehkä joku päivä herään ja sanon: ei enää jalkapalloa. Perheeni lisäksi se alkaa tuntua myös kropassani.”Carlos Tevez, Veikkaaja 42/2010.

Entä miten vanha ja väsynyt on 35-vuotias? Mielestäni mies parhaassa iässä. Kroppa tosin esittää säännöllisesti kivuliaita vastalauseita. Vaimosta puhumattakaan.

Jari Litmaselta kysyttiin tuoreeltaan FC Lahden Ykköseen pudottaneen TPS-ottelun jälkeen aatoksia tulevasta jalkapallourasta. Ensi helmikuussa 40 vuotta täyttävä kuningas ei ymmärrettävästi osannut sanoa asiaan mitään. Maagisen neljänkympin rajapyykin jo ylittänyt Teemu Selänne pelaa taas kerran ”ehdottomasti viimeistä kauttaan” NHL:ssä.

Olisi mielenkiintoista nähdä molempien lajilegendojen potilaskertomukset. Vielä kutkuttavampaa olisi kuulla siippojen näkemys siitä, millaista ähinää ja voihketta arkitoimet herroille aiheuttavat. Tai mitä palautetta myötä- ja vastamäessä rinnalla seisomaan luvanneet antavat herroille. Vieläkö ukot ovat jumalaisia olympiavuoren urhoja, vai lähinnä rasittavia lajista luopumaan kykenemättömiä huru-ukkoja?

Olen itse pelannut jalkapalloa lähes koko ikäni. Teinivuosina pidin potkimisesta taukoa, mutta palo lajia kohtaan palasi opiskeluvuosina. Jalkapallon pelaaminen, katsominen ja muu seuraaminen ovat olleet iso osa elämääni lähes 30 vuotta.

Nyt näyttää siltä, että jäljelle jäävät vain katsominen ja muu seuraaminen. Pelini taitavat olla pelattu.

Ortopedi totesi, ettei olkapääni välttämättä kestä kolmatta luksaatiota. Kotilääkärini lisäsi vettä myllyyn pelottelemalla kroonisilla kipupotilailla, joiden elämä on helvettiä jatkuvan hermosäryn vuoksi. Viesti oli yksiselitteinen ja vaikeasti väärinymmärrettävä: ”Ei enää kontaktilajeja!”

Kotosalla parempi puolisko totesi lakoniseen sävyyn ulko-ovea avatessaan ”lapset, invalidit ja vammaiset ensin.” Ehkä äänestä kuulsi kuitenkin läpi kevyt huvittuneisuus. Tai ainakin haluan kuvitella niin. Puhuukohan Sirpa samaan sävyyn Teemulle?

Täytynee soittaa Jarille, Teemulle ja Carlosille, ja pohtia mitä sitten kun emme enää jaksa/voi pelata. Minun poistumista kentiltä tuskin kovin moni huomaa, mutta kysymys lienee meidän kaikkien kohdalla sama. Mistä jatkossa kicksit?

Kuka muu ilmoittautuu mukaan vertaistukiryhmään luopumisen tuskasta?

P.S. Olen hyvin tietoinen siitä, että moni on joutunut luopumaan paljon suuremmista asioista mitä parhaimmillaan pari kertaa viikossa pelatusta höntsäfutiksesta. Toivottavasti se ei ole tarkoittanut myös luopumista pilkkeestä silmäkulmassa.