Muu urheiluPohdinta ja pähkintäEntinen pääministeri ja valtakunnan lautatavarahamsteri Matti Vanhanen kertoo Ilta-Sanomissa saaneensa lapsena kauko-ohjatun paloauton, joka on syöpynyt mieleen parhaana lahjana. Mikä on sinun paras joululahjasi?

Omalla lahjotulla listallani ykköseksi pääsee pyöreä paketti joululta 1982. Kesällä oli pelattu Espanjan MM-kisat, ja sen innoittamana aloitettu pallon potkiminen Turun Nappulaliigan Lausteen nappuloissa.  Syyskausi oli mennyt isän työkaverilta saadulla aikuisten futiksella.

Siihen aikaan kovan pojan merkki oli jos sai potkaistua pallon yli maalin. Kepulikonstit olivat jo silloin käytössä, pallon alle rakennettiin hiekasta pieni ”torni”, jotta jalan sai paremmin pallon alle. Joka tapauksessa suurella ja raskaalla pallolla potkiminen oli rimpulalle pikkupojalle paha rasti. Pallon puskemista ei uskaltanut ajatellakaan.

Mutta jouluna paketista paljastui kokovalkoinen nahkainen juniorijalkapallo kokoa 3. Pienempi. Kevyempi. Hohtava. Mahtava. Täydellinen.

Vanhan lajiniilojen sanonnan mukaan lajia kuin lajia täytyy treenata 10 000 tuntia noustakseen huipulle. Kyseisellä pallolla tuli pelattua pihapelejä monta vuotta. Uskaltaisin väittää kokonaistuntimäärän menneen pitkälti toisen tuhannen puolelle. Huippua minusta ei tullut, mutta yksi meistä pihanappuloista teki lajista itselleen ammatin. Osin valkoisen palloni ansiosta?

Aivan yhtä paljoa emme jaksaneet hioa lajia, johon liittyy toinen rakas lahja. Muistelisin kyseessä olevan nousukauden joulu 1989, jolloin rapiseva lahjapaperi kätki sisäänsä Tony Magnussonin vaahteraviiluisen rullalautadekin. Pohjaan Independentin trukit, kunnon renkaat, SKF:n laakerit ja hävyttömän hintaisia tarroja. Yhtäkkiä Lausteen lähiö oli mielenmaisemana lähellä Kaliforniaa. Vain tyhjät pyöreäpohjaiset uima-altaanpohjat ja auringonpaiste puuttuivat.


Independentin logo ja Santa Cruzin "Screaming hand". Memories, sweet memories... (Lähde: retroskatestickers.com)

Joululomalla nysväsin pedantilla tarkkuudella gripistä hämähäkinverkkokuvion dekin pintaan. Mallia ja inspiraatiota koristeluun ja temppujen tekoon haettiin alan johtavasta Trasher-lehdestä. Ja voi sitä polleuden määrää kun kevään koittaessa vanhempi alueen kruunaamaton skeittiteinikuningas kehaisi lautani grippiä. Olo oli kuin Tony Hawkilla. Lapsille tiedoksi, hän on ihan oikea skeittari, ei pelkkä konsolipelihahmo.

Laji ei kuitenkaan ollut oma juttuni. Voisin syyttää old school -lautaa raskaaksi, mitä se olikin. Voisin syyttää meiltä puuttuneita digikameroita, joiden avulla olisi voinut analysoida mikä siinä omassa ollie-hypyssä oikein menee metsään. Voisin syyttää äitiä ja isää, kun jaloissani eivät komeilleet Vansin tennarit vaan tavalliset tavaratalotossut.

Todellinen syy löytyi kuitenkin korvien välistä. Itsesuojeluvaistoni voitti joka kerta kun suunnittelimme täysikokoisella rampilla tehtäviä temppuja. Kuolemanpelko ei varsinaisesti lisää itseluottamusta. Lautaa ja kroppaa kolhittiin kyllä antaumuksella myös muualla.

Tänään lapset intoilevat kotona legoista, konsolipeleistä ja dvd-elokuvista. Mitä lahjaa he mahtavat muistella kaihoisasti kolmenkymmenen vuoden kuluttua? Palomieheksi toivoneina pääministereinä tai ei.

Linkit:
Matti Vanhanen ja Roman Schatz kertovat parhaat joululahjansa (IS 23.12.2011)