Ratkaiseeko tulos vai tyyli? Jos tulosta syntyy, onko tyylillä niin väliä? Vai onko tulos olennainen jos tyyli miellyttää silmää?

Veikkausliigakauden 2012 jälkeen Tepsin kannattajien parissa oltiin tuloksiin tyytyväisiä. Pelillisen tason vaihtelu mietitytti, mutta valmentaja Rajamäen hattuun oltiin valmiita sovittelemaan sulka jos toinenkin.

Nyt ääni kannattajien kelloissa on muuttunut. Osa huutelee verkon keskustelufoorumeilla Rapalle äänekkäästi potkuja, jos seuratalous sen vain kestää. Tulokset, ja erityisesti tyyli (osa kinaa pelitavasta ja taktiikasta), eivät miellytä.

Pitkäjänteisen työn ystävänä haluaisin uskoa erityisesti valmennuksen kykyyn uusiutua ja kehittyä. "Löytyykö Rajamäen työkalupakista jo värkki niihin tilanteisiin, kun peliä ja palloa pitäisi itse kontrolloida", kyseltiin foorumilla jo viime lokakuussa. Kakkosvalmentaja Jussi Nuorela keskittyy ilmeisesti jatkossa nuorten valmentamiseen. Hänen -pakistaan ei tainnut löytyä oikeita avaimia.

Mitri Pakkanen kirjoitti tuoreimmassa Urheilusanomissa "Puolustuksen puheenvuoron". Hänen mukaansa nykyään "halutaan olla viihdyttäviä jopa tuloksen kustannuksella, vaikka kentällä kyse on paljon muustakin kuin jatkuvasta hyökkäämisestä". Rajamäelle täytyy antaa tunnustusta siitä, että hän ei kosiskele katsojia turhan viihdyttävälllä pelitavalla. Valmentajalle kyse on tulosurheilusta.

Mutta jos tyyli on ankea, tai pelitapa ylipäätään vaikeasti hahmotettava, niin tuloksenteon hiipuessa kannatus kaikkoaa. Kannattajalle kyse on viihteestä, jonka vakavuusaste vaihtelee "sairauden" vakavuuden mukaan.

Viime viikot ovat olleet kotikatsomossa ankeita. Omaan silmään pelinrakennusta ei ole juuri ollut, vaan se on korvautunut topparien pitkillä roiskaisuilla kärkimiesten suuntaan. Sisäinen verenvuoto on ollut lähellä, kun pallo on kerta toisensa jälkeen menetetty samantien.

Niinpä osa kannattajista tuntuu kääntäneen kelkkansa tyylinkaipuun puolelle. Jopa tulosten heikkenemisen hinnalla. Urheiluviihdeteollisuuden tuotteen eli pelitapahtuman halutaan hivelevän silmää. Tai ainakin olevan aiheuttamatta silmätulehduksia. Nykyinen valmennus ei tunnu osaavan ohjata sellaista spektaakkelia Turun unelmien teatterille.

Kumpi on siis tärkeämpää; tulos vai tyyli?

Katsotko mieluummin hieman paremmin pärjäävää, mutta tylsempää joukkuetta, vai viihdyttävällä pelillä useammin turpaansa ottavaa omaa seuraa? Mestaruusjuna tuntuu karkaavan kerta toisensa jälkeen joka tapauksessa.

Minä valitse kaikesta estetiikan kaipuusta huolimatta ensimmäisen vaihtoehdon. Tässä ja nyt.

Viiden vuoden kuluttua toivon tulosta syntyvän eri tavalla, taktiikalla ja tyylillä. Varsinainen kysymys kaiketi kuuluukin: kuka tuon muutoksen tekee?