"Remontti-Reiska alkaa, tule jo!" Omaan koloon muuttaminen tai pikemminkin sen rakentaminen/remontointi on merkillistä hommaa. Se saa aikaiseksi aikamoisia muutoksia omissa käyttäytymistavoissa. Sitä nousee esimerkiksi sunnuntaiaamuna silmät kiiluen katsomaan miten Piisisen Jorma kittaa koloja umpeen. Yeah, sure, olisin ajatellut vielä muutama kuukausi sitten.

Menimme rakkaan vaimoni kanssa ostamaan mukavan kaksion, joka vaati "pientä pintaremonttia" eli suomeksi keittiön kokonaan uusiksi laittamisen ja muiden huoneiden pintojen uusimisen. Lattiat jätim-me rauhaan, mutta mieltä se ei juuri rauhoittanut. Etenkään kun rempan aloittamisesta alkaa olla puolitoista kuukautta, ja kämppä on "viimeistelyä vailla" valmis. Ja sitä on sentään tehnyt lähes päivittäin upea appiukkoni, jota ilman hommasta ei olisi tullut yhtikäs mitään.

Avaimet käteen –periaate taitaa siis olla Pakarisen pojalle jatkossa se ainoa oikea. Tiedänpähän ainakin, etten haaveile oman talon rakentamisesta. Toisaalta, moisia harhakäsityksiä ei ole tullut eläteltyä juuri muutenkaan. Neuroottinen tarkkuus yhdistettynä peukaloon keskellä kämmentä ei ole kovin hedelmällinen lähtökohta remontin tekoon.

Kerrostalokaksiossa asuminen tuntuu muutoinkin sopivan minulle. Ei tarvitse käydä lykkimässä sitä pirun lakkoilevaa ruohonleikkuria, käyttää kaikkea liikenevää aikaa ja rahaa takapihan koristeluun, jonka kasvit kuitenkin kuolevat kastelun puutteeseen. Tai liikaan kasteluun. Omakotitalossa asuminen sopii pientä projektia kaipaavalle. Henkilöille, jotka kaipaavat työpäivän päätteeksi ruuvimeisseliä käteensä. Enkä nyt puhu vodkasta appelsiinimehulla ryyditettynä.

Rempan teko on silti ollut äärimmäisen opettavaa, kaiketi jopa kasvattavaa. Sitä on oppinut tapetoinnin saloja; vanhan irtioton, pohjamaalauksen tarpeen, liimaukset, lasikututapetin leikkaamiset ja tapetoinnit. Puhumattakaan lattialistojen kiinnittämisestä, sahaamisesta, mittaamisesta ja maalaamisesta. Pari siideriä alle, ja täältä pesee luento listojen laiton ihanuudesta!

Mitkä ovat siis fiilikset nyt kun urakka on jo loppusuoralla. Etten sanoisi kalkkiviivoilla. Fiilis on hyvä! Kämppä tuntuu aivan eri tavalla omalta kun tietää, että on itse istunut puoliksi pimeän huoneen lattialla työpäivän päätteeksi kylmää Saarioisten roiskeläppäpitsaa mutustaen. Ajatellen, että "ei helvetti, tämä ei valmistu ikinä"!

Varoituksen sana silti kaikille kämpän remontointia harkitseville. Varmistakaa, että teillä on yöpaikka tiedossa. Myös muuttopäivän jälkeen. Meidän onneksi samasta kaupungista löytyi paikka jonne kallistaa päänsä oman huushollin ollessa täynnä sahanpurua, lainalaatikoita ja työvälineitä. Viikko vierähti anoppilan lattialla, josta syvä kumarrus appivanhemmille. Lainalaatikoiden keskellä nukkuessa olisi saattanut joutunut kiroamaan Remontti-Reiskan alimpaan helvettiin.

Vartissa valmista. Niin varmaan.