Hyvä ystäväni Erno kirjoitti opiskeluaikanamme proseminaarin, joka käsitteli kasvihuoneilmiötä ja sen vaikutuksia. Työn otsikko oli "Kasvihuoneilmiöstä". Nimi oli mielestäni loistava, sillä siinä oli mainiosti oivallettu kerrottavan ilmiöstä vain osa. Ei kaikkea, vaan tietty proseminaarityön laajuinen siivu.

Ruoanlaitto on puuhaa, josta olen kasvaen kiinnostunut. Innostus alkoi opiskeluaikana puhtaasti tarpeesta, eli nälästä joka opetti kokkaamaan. Koska en kuvittelekaan tietäväni kaikkea ruoasta ja vielä vähempää sen oikeaoppisesta valmistamisesta, ei tämäkään teksti saa otsikkoa "Kaikenkattava Ruoanlaitto-opas" vaan Ernoa mukailevan lakonisen "Ruoanlaitosta".

Televisio tunkee nykyään olohuoneet täyteen ruoanlaittoa. Briteillä on jopa uusi televisiokanava, joka on omistettu pelkästään ruoanlaittoon liittyville ohjelmille! Myönnän itsekin kyttääväni tiiviisti televisiosta miten Jamie Oliver värkkää huikeita herkkuja alle puolessa tunnissa ja selittää samalla huvittavaan ja yksinkertaiseen tapaan mitä ja miksi tehdään. Ohjelman seuraaminen alkoi minun FST:n viikottaisena ruotsinkielentuntina Sportsmagasinetin tapaan, mutta alkoi nopeasti kiinnostaa yhä enemmän myös sisältönsä puolesta. Nyt olen iloisesti osa uutta ruoanlaittotrendiä, jossa kaalisopan laittamisestakin on luotu nopeilla leikkauksilla mieltä värisyttävä elämys.

Ruoanlaitto voi itse asiassa olla myös melkoinen emotionaalinen nautinto, etenkin jos seura jossa murkinaa tehdään on mukavaa. Erinomaisesta esimerkistä käyvät muutaman kerran poikain kera järjestetyt iltamat, joissa hyvä ruoka, juoma ja seura ovat muodostaneet onnistuneen pyhän kolminaisuuden. Ruoansulatukselle raskaat, usein lihaisat fiestat ovat olleet naurun ja antoisien keskustelujen värittämiä, juuri sellaisia mitä onnistuneen ruokailun tuleekin olla. Sosiaalinen tilanne, jota makunautinto, lähes kulinaristinen orgasmi, täydentää.

Viime keväänä järjestimme joukolla vuosikurssikokouksen, johon paikalle saapui iloisesti väkeä opiskeluvuosilta. Minulle aivan uusi kokemus oli tehdä yhdessä parin kaverin kanssa ruokaa lähes kolmellekymmenelle hengelle. Tarvittavan syötävän määrä oli melkoinen, sillä kyseessä oli joukko ulkoilman ja parin siiderin reipastamia nuoria aikuisia. Menyynä olleen fetasalaatin, valkosipulikermaperunoiden ja grillipihvien suosio oli huikea, ja naureskelimmekin Timon kanssa jättävämme tietoyhteiskunnan kehittämisen muille, ja pistävämme pystyyn pitopalvelun. Timo & Mikko -  maantieteellisesti värittynyttä ruokaa!

Kotona ruoanlaitto on muuttunut muuton ja uuden keittiön myötä huomattavasti miellyttävämmäksi. Tärkein syy on uusi epäjumalani, astianpesukone. Nykyään herkkujen värkkääminen ei ole ainakaan kiinni siitä syntyvän tiskin määrästä, joten tätä tekosyytä ei enää tarvitse/voi käyttää. Toinen motivaationkasvattaja on keittiön suurentunut koko, jossa mahtuu sekä laittamaan että syömään ruokaa. I mean how great is that, sanoisi Frendien Joey!

Rakas vaimoni piti jokunen viikko sitten pientä tupaantuliaisentynkää opiskelukavereilleen. Pelkäsin perjantai-illan olevan pelkkää patsastelua, jossa minun tulee edustaa talous Peltoniemi & Pakarisen sitä miehekästä mutta hiljaista osapuolta, ja ilman täyttyvän lääketieteeseen liittyvistä keskusteluista. Onnekseni ilta oli kaikkea muuta kuin odottamani kaltainen, joten taas pessimistin perusasenne pelasti tilanteen: odottaessasi pahinta et voi kuin yllättyä iloisesti!

Illasta käteen jäi näet tukeva kokinveitsi ja messevä leikkuulauta. Neidot tosin varoittelivat kovasti käyttämästä veistä elävään lihaan. Ilmeisesti tulevilla lääkäreillä riittää töitä ilman minun veitsen kanssa riehumistanikin? Huono vitsi, tiedetään. Aivan tyhjästä ei Eppujen Martti Syrjä ole sanoitustaan "Murheellisten laulujen maahan" ottanut.

Täytyy myöntää, että olin himoinnut kunnon kokinveistä jo hetken aikaa, sillä televisiokokkien tyyliin sujuvan vihannesten ja muiden herkkujen pilkkomisessa on vielä harjoiteltavaa. Joten nyt on taas yksi tekosyy poissa ruoanlaiton välttelylle. Tässähän alkavat paineet kasautumaan kapeille hartioille!

"Tee kuten minä sanon, älä kuten minä teen", sanotaan. Tältä minusta tuntuu nyt, sillä koko kolumnin läpi olen huudellut oman kokkauksen innon puolesta, mutta käytäntö osoittaa ihan muuta. Totuus ei ole aina kaunis, ja nyt peiliin kurkistaminen tekee sisäiselle kokkikolmoselle kipeää. Tunnustaa näet täytyy, että tänään(kin) taivuin valmispyttipannuun, jota saa ostaa edulliseen hintaan mm. Citymarketin pakastealtaasta. Syy oli kyllä hyvä. Halusin saada kirjoitettua tämän tekstin.