"No voi kettu! Mikä ihme tätä vaivaa? Nyt se kaatui taas! Mä vaan laitoin CD-levyn sisään, ja sen jälkeen mikään ei toimi. Ctrl+Alt+Del on ihan yhtä tyhjän kanssa. Eihän tää reagoi mihinkään. Pitääkö tää nyt taas bootata virtanappulan kautta?"

Tuntuuko tutulta? Minusta tuntuu, sillä nämä kommentit, kysymykset ja ihmettelyt on tullut todettua viimeisen vuorokauden sisään aika moneen kertaan. Miksi? Koska menimme rakkaan vaimoni kanssa ostamaan uuden tietokoneen.

Kyseessä on erittäin yleinen ongelma. Asiakas ostaa periaatteessa valmiin paketin, jonka asentaminen saattaa sujuakin aika kivuttomasti. Itse koneen pystyttämisessä ja sen mukana tulleiden ohjelmien asennuksessa meillä ei ollut mitään ongelmia. Eri skammusessioiden yhteydessä on tullut irroiteltua ja kytkettyä piuhoja niin moneen otteeseen, että sen olisi tehnyt lähes silmät kiinni. Haasteet alkoivatkin kun oli määrä asentaa koneelle vanha printteri. Puhumattakaan kaverilta lainattujen, ei aivan alkuperäisissä kansissa olleiden, pelien testaamisesta.

Sisään koneeseen sysätty levy jumitti kerta toisensa jälkeen koko koneen, muuttaen sen täysin komennoistani piittaamattomaksi paskiaiseksi. "On se nyt kumma!". Enkä minä ole näidenkään vempeleiden kanssa ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.

Printteriä mokoma laite ei puolestaan suostunut hyväksymään mistään hinnasta. Ajureita löytyi yhteen jos toiseenkin malliin, mutta ei meidän Canoniin. Enkä puhu nyt mistään dinosaurusten aikaisesta matriisikirjoittimesta, vaan noin neljä vuotta vanhasta lasertulostimesta! Vastaava tilanne oli edessä kun etsin ns. joypadille sopivaa porttia koneesta. Eihän koko koneen paneeleissa ollut yhtään peliohjaimelle sopivaa porttia! "Herra on hyvä ja pelaa NHL 2004:ä näppäimistön avulla", tuntui kone minulle sanovan.

Tällä hetkellä ihmisten atk-ongelmia ratkovat tutut kotinörtit, joilta odotetaan röyhkeästi maksuttomina palveluina kaikkien tietokoneeseen liittyvien ongelmien ratkomista. Miten moni putkimies suostuisi vapaa-ajallaan roplaamaan tuttunsa putkia? Ja vielä maksutta. Aika harva, veikkaan minä.

Tässä on itse asiassa suuren yhteiskunnallisen palvelun paikka. Tai markkinarako yrityksille. Itse olenkin sitä mieltä, että ns. kansalaisen mikrotuelle olisi olemassa suuri tilaus. Palveluketju tulisi ulottaa aina koneen hankintaan liittyvästä neuvonnasta kaikkeen mahdolliseen koneen asentamisessa, käytössä ja jopa poistamisessa käytöstä asti.
Aika harva peräkylän mummu, tai minkä ikäinen ihminen tahansa joka ei ole tietokoneesta aivan mahdottoman kiinnostunut, pystyy ratkomaan yksikseen erinäisiä eteen tulevia ongelmia. Tai ylipäätään tietää ja osaa ostaa itselleen oikeanlaista konetta. Saati osaa hakea itselleen netistä oikeita ajureita tai päivityksiä. Hyvä jos saa edes internet-yhteyden toimimaan.

Omalta osaltani nämä kotiongelmat luovat lähes skitsofreenisen tilanteen, sillä pohdin käytännössä työkseni kyseisiä asioita, ja samaan aikaan painin kotona tietyssä mielessä perusongelmien kanssa. Otankin mielelläni vastaan apua ystävällisiltä itseäni teknisesti taitavammilta kavereilta kuten Villeltä tai Petriltä, miettien samalla sitä osaamisen tasoa joka tavallisella ihmisellä tulisi olla olemassa.

Ei ihmisten pelko tietokoneiden käyttöä kohtaan ole aivan tyhjästä syntynyt. Me olemme kuitenkin jo sitä sukupolvea, joka on kasvanut aikuiseksi monitorin välkkyvässä sinertävässä valossa. Mitä miettii ihminen, joka aikuistui mustavalkoista televisiota ihmetellen?

Pelkojen taustalla saattaa olla tietynlainen tekniikan mystifiointi, mutta täytyy silti todeta, että osassa tapauksista elämme yhä ns. insinöörien aikakautta. Asioissa mennään tekniikan ehdoilla, ja todellinen käyttäjäystävällisyys odottaa vielä itseään. Parempaan suuntaan tosin on menty, sillä ainakin tämän koneen pystyttäminen ja perustoimintojen aloittaminen olivat tehty mahdollisimman helpoiksi. Osassa tapauksissa silti mennään yhä ns. perse edellä puuhun.

Tämä kolumni on silti askel uuteen uljaaseen XP-aikakauteen, sillä parhaillaan lukemasi juttu on myös ensimmäinen uudella koneella kirjoitettu teksti. Masiina on entistä komeampi, mutta kirjallinen höpinä ei ole parantunut piirun vertaa. Jatkossa täytyykin siis keskittyä entistä enemmän tekniikan sijasta sisältöön. Niin (tieto)yhteiskunnan kehittämisessä kuin vapaa-ajan kolumneissakin.