Minä saan omat vähäiset
ajatukseni usein suihkussa lotratessani. En tiedä kuka ja
missä
on keksinyt nettiradion, mutta bittimuotoinen musiikki jos mikä on
kuningasajatus.
www.shoutcast.com
Roudasin helmikuussa töihin tietokonekaiuttimet. Huomasin pikaisen
laskutoimituksen
tehtyäni, että uuden koneen kotiin ostaminen aiheutti
myös
kaiutinmäärän kaksinkertaistumisen, ja kotoa löytyy
käyttöä
vain yksille. Töissä sen sijaan liian lyhyellä johdolla
varustetut
nappikuulokkeet päässä istuminen antaa mukavasti
työrauhaa,
mutta myös aika tylyn kuvan minusta työkaverina. Nyt en
enää
näytä tylyltä, vaan kuulostan siltä. Kiitos netin
tuhansien
erilaisten radiokanavien.
Ehdottomaksi suosikikseni on muodostunut Shoutcastin palvelu, josta voi
valita
musiikkia tyylilajin mukaan. Omana pikavalikkona internetsuosikeissa
minulla
on vaihtoehtorock eli ns. alternative music. Tätä herkkua
löytyykin
sitten laidasta laitaan, aina vaihtoehtometallista vaihtoehtopoppiin.
Vaihtoehtoja
löytyy siis myös vaihtoehtomusiikista.
Täytyy myöntää, että tylsempikin työ
alkaa
kummasti luistaa kun kaiuttimista alkaa tunkemaan puhdasta laatuherkkua
kappale
toisensa jälkeen ilman kaikenmaailman ”radiotoimittajien”
pilapuheluita
tai muita leikkimielisiä kisoja. Monta tuntia
peräjälkeen
tykitystä tyyliin Pearl Jam, Nirvana, Stone Temple Pilots, Red Hot
Chili
Peppers, Alice In Chains, Metallica, Dave Matthews Band ja Jimmy Eat
World.
Nam! Unohtamatta myös täällä vähemmän
tunnettuja,
mutta silti yhtä hyvää musiikkia tehneitä
bändejä.
Itse asiassa kyseinen verkkopalvelu toimii monen itselle aiemmin
tuntemattoman
artistin esimerkillisenä esittelynä.
Hienointa moisessa palvelussa on se, että esimerkiksi edellä
mainituilta
nimiyhtyeeltä ei soiteta vain sitä yhtä tai kahta
biisiä,
joihin normaalisti radiokanavilla törmää. Lisäksi
riippuen
siitä, millä tuulella on, voi musiikkityyliä myös
muuttaa.
Valitsee vain eri genren, ja antaa palaa. Gimme some Mozart!
Myöntää täytyy, että töissä ei voi
musiikkia
luukuttaa sillä volyymillä, mitä toivoisi.
Etenkään
kun istuu kahden muun ihmisen kanssa samassa huoneessa. Alun perin
tuodessani
kaiuttimet pilttuuni ääreen, säätelin musiikiksi
lähinnä
klassista, jonka jälkeen esinaiseni epäilikin työnteon
muuttuvan
vielä entistäkin juhlavammaksi. Nyt kun aikaa on hieman
kulunut,
on klassinen kummasti kääntynyt
räyhäkkäämpään
suuntaan. Ja muiden mielissä ollut juhlan tuntu ilmeisesti
kutistunut
olemattomiin.
Klassinen musiikki rauhoittaa, mutta kunnon rock pitää mielen
sopivan
kapinallisena kuntaorganisaation työntekijälle. Täytyy
varoa
virkamiesmäistymistä, ja toivoa sopii jos vaikka nettiradio
auttaisi
osana tätä tutkainta vastaan potkimisessa. Lisäksi
tunnustan
olevani ainakin vielä sen verran mieleltäni nuori, että
pelkkä
klassinen musiikki ei tyydytä sitä pientä pogoajaa ja
moshaajaa,
joka minunkin harmaan pukuni alla elää. Varsinaiseen
stagediving
on tosin vielä työpöydältä suorittamatta…
Asiaan liittyviä
linkkejä:
http://www.shoutcast.com/
tiistai, 20. huhtikuu 2004
Kommentit