Minä saan omat vähäiset ajatukseni usein suihkussa lotratessani. En tiedä kuka ja missä on keksinyt nettiradion, mutta bittimuotoinen musiikki jos mikä on kuningasajatus.

www.shoutcast.com

shoutcast.gif Roudasin helmikuussa töihin tietokonekaiuttimet. Huomasin pikaisen laskutoimituksen tehtyäni, että uuden koneen kotiin ostaminen aiheutti myös kaiutinmäärän kaksinkertaistumisen, ja kotoa löytyy käyttöä vain yksille. Töissä sen sijaan liian lyhyellä johdolla varustetut nappikuulokkeet päässä istuminen antaa mukavasti työrauhaa, mutta myös aika tylyn kuvan minusta työkaverina. Nyt en enää näytä tylyltä, vaan kuulostan siltä. Kiitos netin tuhansien erilaisten radiokanavien.

Ehdottomaksi suosikikseni on muodostunut Shoutcastin palvelu, josta voi valita musiikkia tyylilajin mukaan. Omana pikavalikkona internetsuosikeissa minulla on vaihtoehtorock eli ns. alternative music. Tätä herkkua löytyykin sitten laidasta laitaan, aina vaihtoehtometallista vaihtoehtopoppiin. Vaihtoehtoja löytyy siis myös vaihtoehtomusiikista.

Täytyy myöntää, että tylsempikin työ alkaa kummasti luistaa kun kaiuttimista alkaa tunkemaan puhdasta laatuherkkua kappale toisensa jälkeen ilman kaikenmaailman ”radiotoimittajien” pilapuheluita tai muita leikkimielisiä kisoja. Monta tuntia peräjälkeen tykitystä tyyliin Pearl Jam, Nirvana, Stone Temple Pilots, Red Hot Chili Peppers, Alice In Chains, Metallica, Dave Matthews Band ja Jimmy Eat World. Nam! Unohtamatta myös täällä vähemmän tunnettuja, mutta silti yhtä hyvää musiikkia tehneitä bändejä. Itse asiassa kyseinen verkkopalvelu toimii monen itselle aiemmin tuntemattoman artistin esimerkillisenä esittelynä.

Hienointa moisessa palvelussa on se, että esimerkiksi edellä mainituilta nimiyhtyeeltä ei soiteta vain sitä yhtä tai kahta biisiä, joihin normaalisti radiokanavilla törmää. Lisäksi riippuen siitä, millä tuulella on, voi musiikkityyliä myös muuttaa. Valitsee vain eri genren, ja antaa palaa. Gimme some Mozart!

Myöntää täytyy, että töissä ei voi musiikkia luukuttaa sillä volyymillä, mitä toivoisi. Etenkään kun istuu kahden muun ihmisen kanssa samassa huoneessa. Alun perin tuodessani kaiuttimet pilttuuni ääreen, säätelin musiikiksi lähinnä klassista, jonka jälkeen esinaiseni epäilikin työnteon muuttuvan vielä entistäkin juhlavammaksi. Nyt kun aikaa on hieman kulunut, on klassinen kummasti kääntynyt räyhäkkäämpään suuntaan. Ja muiden mielissä ollut juhlan tuntu ilmeisesti kutistunut olemattomiin.

Klassinen musiikki rauhoittaa, mutta kunnon rock pitää mielen sopivan kapinallisena kuntaorganisaation työntekijälle. Täytyy varoa virkamiesmäistymistä, ja toivoa sopii jos vaikka nettiradio auttaisi osana tätä tutkainta vastaan potkimisessa. Lisäksi tunnustan olevani ainakin vielä sen verran mieleltäni nuori, että pelkkä klassinen musiikki ei tyydytä sitä pientä pogoajaa ja moshaajaa, joka minunkin harmaan pukuni alla elää. Varsinaiseen stagediving on tosin vielä työpöydältä suorittamatta…

Asiaan liittyviä linkkejä:
http://www.shoutcast.com/