EM-kisat tulivat ja menivät, ja jokainen opettajataustan omaava jalkapallonystävä on tietysti kärkkäästi arvostelemassa kisoissa esiintyneitä joukkueita. Niin minäkin.

Normaalisti todistuksia jaettaessa opettaja toteaa kunnon kasvattajana, että "todistukset eivät ole paremmuusjärjestyksessä", mutta minä en sitä tee. Koska kisat jo luonteeltaan laittavat joukkueita toinen toisen edelle, katson minäkin oikeudekseni arvostella niitä siten. Alkulohkoihinsa jämähtäneet ensin, ja siitä sitten eteenpäin kohti Kreikkaa.

 

Lohko A: Rannalle Venäjä ja Espanja, mutta mukana myös tuleva loppuottelupari!

Venäjän esityksestä ei näissä kisoissa paljoa mieleen jäänyt, vaikka joukkue olikin itse asiassa ainoa, joka voitti tulevan mestarin Kreikan! Totuus kuitenkin on, että Roman the Rich tuskin katselee oman maansa pojista Chelseaan vahvistuksia. Idän jättiläisellä luulisi olevan potentiaalia, mutta kuten jääkiekossakin, ovat kunnian päivät ainakin toistaiseksi takanapäin.

Espanja petti taas, tosin tuskin ketään suuremmin yllättämättä. Tyylilleen uskollisena joukkue oli paperilla pirun kova, mutta niin vain jäivät maalit tekemättä. Punaisen paidan päälleen vetäneiden pelurien joukosta löytyy Raulia, Morientesia, Torresia, Valeronia ym. Mestarienkin liigassa toistuvasti loistaneita tähtiä, mutta kun ei niin ei. Inaki Saez sai lähteä, vaikka en usko syntipukin penkin päässä istuneenkaan. Pitkäjänteisyys voisi olla Iberian niemimaallakin opeteltava hyve.

 

Lohko B: ei mitään uutta auringon alla.

Kuten ennakkoon osattiin ounastellakin, ei Sveitsillä riitä paukkuja yllättää isompiaan, Kroatiaa, Englantia tai Ranskaa. Sveitsin ilopilleri oli kisojen vanhin pelaaja, jykeväleukainen maalivahti Jörg Stiel, muut tuskin ansaitsevat edes mainintaa. Etukäteen mustaksi maalihevoseksi veikkailtua nuorta Alexander Freita eivät nämä kisat tähtiin nostaneet, mies muistettaneen vain sylkemisistään. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Tempullaan Frei voi leuhkia olevansa Sveitsin Francesco Totti. Ei tosin kovin mairittelevaa tänä päivänä.

Kroatia taisi kärsiä loistavan maalivahtinsa Stipe Pletikosan poissaolosta, vaikka maa ei maalivahtiinsa kaatunutkaan. Monacossa maaleja mällyttänyt Dado Prso oli kevyttä kauraa, ja nuorta lupaavaa Niko Kranjcaria en edes muista nähneeni kentällä. Mieleen jäivät vain "kroaattifanien" yltiönationalistiset huutelut, jotka leimasivat porukan pölkkypäiksi. Kroatiaa ei tule ikävä.

 

Lohko C: Nordic victory

Bulgaria oli kisojen heittopussi saavuttamatta pistettäkään koko turnauksessa. Kaukana olivat Stoichkovin loiston päivät, sillä uudeksi Hristoksi tituleerattu Dimitar Berbatov oli kentällä totaalisen hukassa. Celticin helmi Stilian Petrov puolestaan hölmöili kisoissa itselleen punaisen kortin, joten kovin kapeilla hartiolla oli Bulgarian poikien menestys. Tervemenoa Varnan kultarannikolle aurinkoa viettämään. Toivottavasti Romania ottaisi negatiivista mallia naapuristaan MM-karsintoja ajatellen.

Ja sitten saapasmaan rasvaletit, jotka olivat muilta toimiltaan ehtineet myös pelaamaan jalkapalloa. Näiden kisojen vahingonilon eli aidoimman ilon huippu oli Italian jämähtäminen alkulohkoon. Rooman suuri poika Francesco Totti todisti olevansa hänestä kerrottujen vitsien kaltainen tomppeli sylkiessään kentällä tanskalaista. Kuinka kukaan voi edes kuvitella pääsevänsä moisesta kuin koira veräjästä? Kenttää kuvaa kuitenkin noin 70 kameraa. Makeimmalta tuntui kuitenkin tapa, jolla joukkue tippui: Ruotsi-Tanska 2-2, Nordic Victory! Syytökset sopupelistä ovat aiheettomia, sen tietää jokainen. Italialaisille bubimainen neuvo tulevaisuutta varten: tehkää pelissä enemmän maaleja kuin vastustaja, älkääkä vain peruutelko catenachion nimissä.

 

Lohko D: Kuolemanlohkossa ennakoitu marssijärjestys

Latvia palasi arkeen, vaikka pääsikin juhlimaan Saksalta napsaisemaansa pistettä. Maris Verpakovskis oli kärjessä kuitenkin aika lailla yksin, eikä pystynyt nousemaan kovassa puristuksessa suureksi sankariksi. Hatunnoston arvoinen suoritus silti Latvian joukkueelle: Suomella on vielä suoritukseenne matkaa.

Saksankaan putoaminen tuskin yllätti monia. Valmentaja Völlerille mahtoi kisojen aikana tulla useampaan otteeseen olo, jotta täytyisi itse sitoa nappulakengät jalkaan, ja mennä kentälle näyttämään maalinteon mallia. Saksalta yksinkertaisesti puuttuivat maalintekijät, eivätkä muutkaan osa-alueet vakuuttaneet. Heidän onneksi joukkueeseen on vähitellen ajettu myös uusia nuoria naamoja. Kenties kotikisoissa 2006 sujuu hieman paremmin? Silloin tosin paineetkin ovat nahkahousuilla aivan toista luokkaa.

 

Puolivälierien putoajat

Suuri ja mahtava Ranska otti ja petti jo toistamiseen. Fransmannit voivat tietysti lohduttautua sillä, että heidät pudotti tuleva mestarijoukkue, mutta totuuden nimissä täytyy myöntää, ettei joukkue ansainnutkaan etenemistä tämän pidemmälle. Ranska oli helisemässä useimmissa peleissään, ja ilman suuren Zidenine Gin Tonicin yksittäisiä loisto-otteita olisi tie jämähtänyt jo alkulohkoon. Ranskan tuska tiivistyi entiseen puolustuksen suureen mustaan, nyt vain lähinnä mustista hetkistä kärsivään Marcel Desaillyyn, jonka kannattaa jatkossa keskittyä jalkapalloon sohvalta käsin.

Englanti oli positiivinen yllätys, sillä sen peli oli pääosin iloista ja miellyttävää katsottavaa. Suuren osan tästä nautinnosta tarjosi vasta 18-vuotias Wayne Rooney, joka jätti kisojen maalikuninkaaksikin ennakoidun Michael Owenin totaalisesti varjoon. Englannin tuhoksi taisikin koitua Rooneyn loukkaantuminen Portugalia vastaan käydyssä puolivälieräpelissä. Toisaalta, jalkapallon emämaan menestys ei saisi maata yhden teinin harteilla. Eikä maan, jonka paras maalivahti on "Calamity" James, joukkue voikaan edetä tätä pidemmälle.

On se Ruotsi vaan kova. Henke Larsson ja kumppanit järjestivät alkulohkossa melkoisen näytöksen etenkin Bulgariaa vastaan, mutta osasivat viedä pisteen myös Italialta. Tanskaa vastaan käyty tasapeli olikin legendaarinen. Hatunnosto länsinaapurille, joka todisti olevansa todellinen jalkapallomaa, pudoten äärimmäisen niukasti vasta rangaistuspotkukilpailussa Hollannille. Suomalaiset saavat hävetä omaa formulainnostustaan, sanon minä!

Tanskasta mieleen jäävät liukkaat laiturit, jotka pyörittelivät vastustajiaan mennen tullen. Maalissa Peter Schmeichelin uljaita perinteitä jatkaa Thomas Sörensen, joka puolestaan oli kenties kisojen paras veskari. Hyvä joukkue, jonka tie tosin päättyi puolivälierissä melko tylysti Tshekkiä vastaan. Minkäs sitä paremmalleen mahtaa.

Välieristä vapaalle

Hollanti karisti pahat rangaistuspotkupainajaisensa voittamalla Ruotsin puolivälierissä. Lisäksi joukkue esitti hienoja otteita useampaan otteeseen ansaiten hyvin paikkansa neljän parhaan joukossa. Esiin nousi uusia nuoria taitureita, kuten Chelseaan PSV:stä siirtyvä Arjen Robben, joka sooloili itsensä moniin sydämiin. Pienen maan kärkimiesten tasosta kertoo se, että esim. Patrick Kluivert kuikuili koko kisat penkiltä käsin, ja van Honkkidonkki Hooijdonk sekä Roy Makaay pääsivät kentälle lähinnä jämäminuuteiksi. Suomelle tulee kylmää kyytiä näiltä(kin) pojilta MM-karsinnoissa.

Toinen tuleva Suomen kylvettäjä oli Tshekki, jonka matka taisi katketa näissä kisoissa samalla kuin Pavel Nedvedin polven takaristiside. Käsittämättömän kova joukkue, joka pusersi alkulohkossa Hollannin ohi kisojen parhaassa pelissä oltuaan 2-0 tappiolla! Maalissa nuori ja uljas Peter Cech, joka tullee pitämään Tshekkiä pystyssä ainakin seuraavat kymmenen vuotta. Ja kyllä, hänkin siirtyy Chelsean riveihin. Löytyipä joukkueen riveistä myös kisojen maalikuningaskin. Ei yli kaksimetrinen Jan Koller, vaan Liverpoolin liukas Milan Baros. Saa nähdä ketkä Poolissa ensi kaudella kärjessä pelaa. Valinnanvaraa on: Owen, Baros, Cisse…

Finaalipari

Isäntämaa Portugali pääsi kuin pääsikin finaaliin saakka, mutta onnistui suomimaiseen tyyliin häviämään pelin, ja jatkamaan nostalgista häviämisen traditiotaan. Huvittavaa olikin, että kisojen ensimmäinen ottelu oli myös samojen joukkueiden kohtaaminen kuin turnauksen viimeinen peli. Ja tuloskin isännille yhtä ankea. Euroopan Brasiliaksikin mainostettu Portugali oli myös omalla tavallaan raivostuttava, sillä joukkue kunnostautui kisoissa etenemisen ohella myös nurmella pötköttämisessä. Deco ja kumppanit viettivät suuren osan peliajasta säärtään pidellen, osin aiheesta, usein aiheetta. Suuri ja mahtava Luis Figo oli selkeä pettymys, mies jonka aurinko alkaa olla laskenut, ja jäljellä on enää kimallus Atlantin aalloilla. Fernando "Nandroloni" Coutoa ei kentällä enää edes juuri nähty.

 

Kreikka teki kenties jalkapallohistorian yhden suurimmista yllätyksistä nousemalla lopulta mestariksi asti. "Raamattua" eli Veikkaajan kisaliitettä lainaten: "Ei hyvältä näytä". Kuinka väärässä asiantuntijat olivatkaan. Joukkueesta on vaikea nostaa yhtään pelaajaa esille, ei vain heidän vaikeiden nimiensä vuoksi, vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että kyseessä oli joukkue isolla J:llä! Otto "Rehakles" Rehhagel vei miehensä kreikkalaisten jumalten joukkoon, ja lunasti maalle todellisen juhlavuoden. Taskussa jalkapallon EM-kulta, edessä Ateenan olympialaiset!