Jonkin aikaa sitten uhosin kolumnissani pinnani pidentyneen. Olin väärässä. Siinä se nyt sitten tuli. Tämän jälkeen kenenkään ei kannata tulla sanomaan, ettenkö osaisi myöntää tehneeni virhettä. Tästäkin minua on joskus arvosteltu. Ilmeisesti aiheesta.

Onko taustalla syvä itsetutkiskelu, hävitty veto vai humalainen tunnustus, saatat kysyä. Ei suinkaan. Syypää on saksalainen insinööri. Piru heidät periköön!

Perheenlisäystä odottelevan perheen arki on "ihanaa". On aihetta uusiin hankintoihin, joka antaa shoppailusta innostuneelle puolisolle syyn kiertää ennen tuntemattomiksi jääneitä osastoja tavarataloissa sekä tehdä aluevaltauksia liikkeisiin, jotka on ennen ohitettu lähinnä päänpuistatusten jouduttamina. Nyt päätään puistelen vain minä. Kaveri, jonka tehtävänä on lähinnä hakata talouden Pakarinen&Peltoniemi kuvainnollinen lippu ennen valloittamattomana säilyneen kaupan lattiaan. "Oh say can you see…"

En tässä tartu raskauden mukanaan tuomiin muutoksiin meissä ihmisissä hormonaalisesti, sillä se olisi tarpeeton isku vyön alle. Etenkin kun oma hormonituotantoni on pysynyt jotakuinkin samalla tasolla koko ajan. Toteanpahan vain, että muutoksille voi olla oma syynsä myös varsinaisen raskauden ulkopuolella.

Oravannahkojen tai eurojen hävikki ei tunnu enää niin pahalta, kun sitä osaa verrata siihen tunteeseen mitä kyseisellä rahalla on tullut ostaneeksi. Paha mieli vaivalla ansaittujen ropojen vaihtumisesta vempeleisiin, jotka saavat aikaiseksi vain hermojen menetyksen on tunne, jonka soisin mielihyvin olemattomille vihamiehilleni.

Mikä siis saa aikaan tämän ketutuksen multihuipentuman, jonka aikana omien sanojen varominen on enemmän kuin tärkeätä? Saksalainen insinööri. Hän on näet yhteinen nimittäjä mietittäessä Volkswagen Boraa, Hartanin lastenrattaita ja Britaxin turvakaukaloa. Ne toimivat vaihtelevasti yksin, mutta eivät lainkaan keskenään!

Hartanin lastenrattaat ovat parasta mitä rahalla saa. Tietenkin, sillä "vain parasta meidän Jarkko-Liisalle", on ajattelumalli jonka rakas vaimoni on omaksunut erinomaisesti. Valintaa helpotti myös se, että ne olivat jotakuinkin ainoat rattaat, jotka saatiin mahtumaan Boran tavaratilaan.

Erinomainen esimerkki insinööritaidosta, jolla rattaat on suunniteltu, on niiden kasaaminen ja kokoaminen. Kaupassa rattaiden kasaaminen ja kokoon taittelu onnistui yhdessä myyjän kanssa, mutta kun rattaat tulee laittaa auton tavaratilaan seuraa ongelmia.

Rattaita tulee pakostakin hieman kallistaa, jolloin niiden alaosassa oleva ohut metalliputki liikahtaa salakavalasti. Sillä seurauksella, että niitä uudelleen tasamaalla kootessa kyseinen tanko vääntyy äärimmäisen helposti. Jonka jälkeen on piru merrassa, ja asiaa kauppaan. Ihanaa, ihanaa, odotuksen aika on ihanaa!

Ohjeet ovat luonnollisesti umpisurkeat, joiden perusteella kaksi periaatteessa ihan fiksua nuorta akateemista aikuista ei ymmärrä mitä ja miten tulisi tehdä. RTFM eli read the f*>^ing manual ei siis kelpaa tässä tapauksessa meille neuvoksi.

Kun rattaat on saatu ostetuksi ja parin hengen lomamatkan verran taloutta keveämmäksi, on aika hankkia turvakaukalo. Se on siis vempele, johon pikku Ritva-Petteri köytetään viisipisteturvavöihin istumaan autoon.

Ensinnäkin Boran takapenkin turvavyöt tulee vetää aivan tappiin asti ulos, jotta pienen kaukalon kiinnitys onnistuisi. Toisella kädellä pidät siis kiinni vyöstä, ja toisella yrität ujuttaa sitä kaukalon takaa, edestä ja sivulta. Hermot menevät tehokkaasti jo ilman kupissa huutavaa lastakin!

Viimeisenä ilon aiheena on itse auto. Jos sen turvavyöt voisivatkin olla hieman pidemmät, ei se tähän asti ole ollut ongelmana. Viime perjantaina sen sijaan sain kokea autonomistajan auvoa, kun ilman mitään varoitusta moottori alkoi tökkiä, auto täristä ja pieni keltainen varoitusvalo palaa ajotietokoneessa. "Pakoputken polttohäiriö, vie auto viipymättä tarkastettavaksi Volkswagen merkkihuoltoon". Just what I needed!

Kyseessä oli kuulemma tyyppivika, joka on ollut kyseisessä mallissa yleinen. Täydet pisteet menevätkin saksalaisen insinöörin sijasta merkkihuollon kaverille, joka palveli enemmän kuin asiallisesti, vaihtoi kaikki tarvittavat osat, eikä perinyt siitä edes mitään maksua! Meni kuulemma vakuutuksen piikkiin.

Mieleen hiipiikin sekä kysymys että selitys edellä kerrotulle. Miksi taitava saksalainen insinööri, eli yleisimmin saksalainen mies, ei osallistu juuri lasten kasvatukseen? Koska hän on itse suunnitellut ne laitteet, jotka liittyvät lapsen ympärillä pyörivään arkeen. En kai minäkään halua käydä töissä huonosti rakennetussa ydinvoimalassa. Siinähän menee sekä hermot että terveys.

Ei saksalainen mies tyhmä ole. Minä olen. Minä tosin teen myös virhepäätelmiä.