Tässä on kesälomalla tapahtunut yhtä ja toista pientä, mutta ei mitään kovin merkittävää. Sen vuoksi kenties myös päähän pälkähtäneet ajatukset eivät ole olleet kovin merkittäviä. Joudut nyt kuitenkin lukemaan niistä. Ja kuten kesäalennusmyynneissä yleensä, tälläkään tuotteella ei ole palautusoikeutta.

Ruisrock avasi minun lomani. Ja hyvin avasikin. The Hives kaappasi jääkiekkotermein MVB-palkinnon (most valuable band), ja Flogging Molly oli puolestaan vuoden tulokas. Ainakin minun puutteelliselle poptietämykselleni. Suurimman pettymyksen puolelle pätkähti luonnollisesti Velvet Revolverin ohari, ja Hanoi Rocksin yhä mahtuminen festivaalin päälavan esiintyjäksi.

Tukholman ja Helsingin alennusmyyntien kiertämistä lukuun ottamatta aika on kulunut lähinnä kotona. Niinä päivinä kun keli ei ole suosinut, on koneella tullut istuttua sen verran mitä periporvarillisen perheenisän tai sisäkkö/hovimestarin tehtävät ovat antaneet myöden. Aikaiseksi on tullut saatua niinkin merkittäviä juttuja kuin Hattrick-joukkueeni Vasaramäen Vihtahousujen uudet verkkosivut sekä uutena taitona opeteltu skinien tekeminen itse online-peliin. Huikeutta! Ja te ymmärtämättömät voitte suunnata säälivät katseenne muualle, kiitos.

Vastikään seitsemän kuukautta täyttäneelle pikkumiehellemme ostettiin myös syöttötuoli, jotta syöminen helpottuisi, ja istumisenkin jalo taito tulisi hallittua. On huvittavaa, miten sotkuinen syöminen, erilaisten peruna-possu-mössöjen hierominen pitkin naamaa aina silmiä myöden, sekä syöttötuolissa horjuminen ja heilahtelu tuovat elävästi mieleen pienen humalaisen. Kuten känniääliöitä, täytyy pikkupoikaammekin maanitella tekemään kuten tahdomme: "Vielä pari lusikallista. Mmmm, hyvää. Avaapas nyt suu". Tai vastaavasti: "Lähdetäänpäs nyt kotiin. Joo, jalat suoraksi vaan. Vasen, oikea, hyvinhän se kävely sujuu". Ymmärsit varmaan.

Yhdistävät tekijät eivät toki lopu tähän. Kommunikaatiomme on yhtä hankalaa, eli Patrikin "puheesta" ja tahtomisista saa yhtä huonosti selvää. Kuullunymmärtämisessä onkin vakavia ongelmia. Olen usein itsekseni miettinyt vanhemmaksi tulemiselle eräänlaista ajokorttia tai karsintakoetta. Mikäli siinä olisi vastaava kuullunymmärtäminen, reputtaisin sen varmasti.

Tällä testauksella voitaisiin utopisessa teoriassa ehkäistä kaikenmaailman nistien ja teinien vanhemmuus, ja siten lasten päätyminen "huonoille" vanhemmille. "Pieni natsi. Mikä sinusta sitten tekisi hyvän vanhemman?", saatat ajatella. Ajattele rauhassa, mutta älä vakavissasi. Käy sen sijaan tekemässä vaikka pieni natsitesti verkossa. Sen mukaan en ole vähimmissäkään määrin natsi, mutta toisaalta, kysymyksetkin olivat hieman erityyppisiä.

Poikamme tosin poikkeaa monesta suomalaisesta humalaisesta siinä, että hän on hyväntuulinen. Varsinaisia grillijonojen käsirysyjä ei meillä ole keittiössä siis tarvinnut käydä. Poikkeustapauksia ovat ne, jolloin äitiä tulee kesken kaiken ikävä, mutta se lienee usein myös grillijonojen tappeluiden perussyy. "Äiti! Mua väsyttää!"

Eipä näistä väsyneistä mietteistä kovin kummoista kolumnia aikaiseksi saatu. Ei haitanne mitään, sillä jos aletuotteella ei ole palautusoikeutta, niin tällä tekstillä ei ole edes minkäänlaista laadunvalvontaa taustalla. Kunhan täytetään sitä määrällistä tavoitetta eli tuotetaan tekstiä. Osalle se saattaa olla tuttua esimerkiksi opiskeluajalta tenttivastauksista. Toisaalta, nyt on kesä, eikä kesätentti, joten lopetetaan lyhyeen. Tack och adjö.