Uusi vuosi, vanhat kujeet, pelkään ma. Vuoden vaihtuessa on tapana tehdä uudenvuodenlupauksia, jotka useimmiten rikotaan tammikuun aikana kuka häpeillen kuka röyhkeästi elvistellen.

Ei pidä paikkaansa! Suomalainen mies pitää sen mitä lupaa! Höpö höpö. Tämä maa on väärällään joka vuosi tupakoinnin lopettavia miehiä, jotka loppiaiseen mennessä savuttavat taas rinta rinnan autonsa kanssa. Ja jos sinun tarvitsee luvata pitäväsi tammikuussa nenänvalkaisukuurin, niin silloin sinulla on ongelma. Minä lupaan sen.

Itse en ole juuri perustanut lupauksista, joita tuskin kuitenkaan tulee pidettyä. Mitä sitä hyvää muuttamaan, voisin ajatella, mutta siihen tuskin on varaa. Luvataan siis muodon vuoksi jotain, niin kukaan ei pääse syyttämään katteettomasti itseensä tyytyväiseksi narsistiksi. Se tosin lienee turhaa etusivun kelluntakuvan jälkeen.

Asiaan, asiaan. Lupaan tehdä asioita ensi vuonna kovemmin. Olla tarvittaessa kovempi, yrittää kovemmin, tehdä töitä kovemmin, olla parempi ihminen. Soittaa musiikkia ja laulaa bussissa kuulokkeet päässä kovemmin, pelata jalkapalloa, polkea polkupyörällä ja juosta kesän kymmenottelussa kovemmin. Luultavasti tämän seurauksena myös rutisen ja valitan kovemmin lasinilkkojeni särkiessä entistä enemmän ja elämän tuntuessa muutenkin kovemmalta.

Kovuuden hankkiminen saattaa olla paikallaan, ja jopa tarpeen alkavana vuonna. Vanhemmuutta punnitaan tarkemmalla vaa´alla Patrikin kasvaessa, kehittyessä ja luultavasti kokeillessa rajoja entistä rankemmalla kädellä. Määrätietoisuus, herkkyys ja tarvittaessa turvaa ja rajoja luova jämäkkyys lienevät paikallaan. "The old parenthood game? Hardest game in the world. Done it meself. 30 years - man and boy", kuten Ruuvit löysällä eli Fast Shown pub-tylsimys Archie sanoisi. Sama pätee varmasti myös parisuhteen hoitamiseen.

Työelämässä on edessä taas kerran yksi kohtalon vuosi määräaikaisen työsuhteen päättyessä rakettien paukkeeseen. Ensi vuoden ilotulituksen teemaksi siitä tuskin kuitenkaan on. On siis aika tehdä tai etsiä itselle uusi työ. Mielellään sellainen, josta maksetaan myös kelpo palkkaa, sillä toistaiseksi yksikään headhunter ei ole lassonnut minua näiden tekstien perusteella suuryritysten strategioita kirjoittamaan.

Harrastuspuolella lupaan yrittää ainakin salilla kovemmin sinne ehtiessäni/eksyessäni. Nyt etenkin yksin tehdyt reissut ovat liian usein jääneet menneiden urotekojen muistelemisen ja magnesiumin nuuhkimisen tasolle. Rauta on rankaissut miestä, ei mies rautaa.

Tammikuun puolessa välissä pidettävä kuusiottelu eli neljäs vuosittainen Kupittaa Sextathlon tuleekin näyttämään kylmällä tavalla kaapin paikan minun ja levypainojen väliselle suhteelle. Tosin tällä hetkellä näyttää jo valmiiksi siltä, että tivolin peilitalosta on vaihdettu kuvastin eteisen peilikaappiimme. Sillä erotuksella, että minua ei pahemmin hymyilytä vastaan tuijottava peilikuva kireiden lihasten jäätyä viime vuosituhannelle. (Peili)kaapin paikka, ja koko touhusta saatu kuva ovat siis selvillä.

Osalla ihmisistä harrastuksesta on tullut työ. En lupaa tekeväni työstä itselleni harrastusta tai päinvastoin, mutta ottaisin esiin ystäväni joka kuuluu tähän "onnelliseen" ryhmään, jolle maksetaan siitä mitä hän alun perin teki harrastuksenaan. Tosin nykyään jalkapallon pelaaminen taitaa olla hänellekin enemmän kovaa työtä kuin harrastus. Ainakin sellainen olo tuli kun puhelimme pelaamisesta ja kentillä tarvittavan kovuuden hankkimisesta. Vanhaa sanontaa mukaillen; kyllä entinen Itä-Saksa opettaa.

Kuuntelin silmät pyöreinä miehen selittäessä miten pelaajat ruuvaavat pukukopissa nappulatossujen läpi ruuveja, jotta pito jäisillä nurmilla olisi parempi. Siinä hymy hyytyy kun kylmän kangistama satakiloinen Horst jysäyttää laittomilla ristipääruuvinappulatossuilla polven alapuolelle! Meikäläisen satunnaiset salilla tai nurmikentällä hosumiset sekä suomalaiskansalliset räkäposkella hiihtämiset ja Marjo Matikaisen "Havuja, perkele" –huudot ovat aika kesyä kamaa kun sitä verrataan saksalaiseen jalkapallokulttuuriin. Työssä tai harrastuksessa tarvittavan kovuuden hankkiminen voi olla kovaa hommaa.

Mitä siis minä suomalainen mies tulin luvanneeksi? Ennen kaikkea yrittää kovemmin. Myös pitää yhteyttä teihin kaikkiin ystäviini, jotka saatte eteisen peilitalon peilistä vastaan katsovan kaverin hymyilemään. Hyvää uutta vuotta 2006!