Murentaako paine? Toimittajat yrittivät hiillostaa Chelsean manageri Jose Mourinhoa jo yhden hävityn ottelun jälkeen. Portugalilainen totesi, että maailmassa on ihmisiä, jotka eivät pysty ruokkimaan lapsiaan ja te tulette kysymään onko minulla paineita. Josella on suhteellisuudentajua.

Onko minulla paineita? Virtuaalijoukkueeni Vasaramäen Vihtahousut on hävinnyt pari peliä putkeen, ja ollessani Patrikin kanssa kahden en kerta kaikkiaan saa suostuteltua häntä syömään. Meillä ei siis ole kyse ruoan puutteesta, vaan pojan haluttomuudesta nautiskella erilaisia kulinaarisia elämyksiä. Muunlaisia elämyksiä syöttöyritykset tosin tarjoavat.

Kahdenkeskiset päivät ja lyhyemmätkin sessiot nostavat tehokkaasti sisäisen painekattilani lukemat punaiselle, vaikka en sitä haluakaan näyttää. Päinvastoin mitä nyt paukkupakkasilla pattereissamme tapahtuu. Ne näet möllöttävät sopivasti viikonlopun ajan haaleina, laskien kämpän sisälämpötilan elähdyttävään 17 Celsiusasteeseen. Se näkyy ja tuntuu.

Näissä sisäisesti lämpimissä ja ulkoisesti viileissä tunnelmissa oli herkullista viettää kahdenkeskistä isä-poika-laatuaikaa sunnuntaina paremman puoliskon päivystäessä eli ollessa töissä. Vaikka en hänen työtään haluaisi tehdä missään tapauksessa, niin silti taas kerran pojalle ruokaa tyrkyttäessäni ja suuta pärisyttäessäni nosti pieni kateudenpeikko minussa rumaa päätään.

Jäin miettimään lasten hankkimista työnantajan näkökulmasta. Eräs rakas ystäväni, jos näin voi miespuolisesta ystävästä sanoa ilman että leimautuu itse puppeliksi, totesi isäpuolensa karsastavan nuorien naisten palkkaamista. "Ne pamahtavat kuitenkin heti paksuksi, ja tulevat pirun kalliiksi". Asiahan ei tietenkään saisi vaikuttaa työnantajan palkkauspäätöksiin, mutta en jaksa uskoa siihen, kuten en joulupukkiinkaan. Mitä sekin vanha ukko mahtaa tonttujen työsuojelusta ja työaikalainsäädännöstä piitata?

Mikäli meidän taloutemme heijastaa millään tavalla normaalia nuorta lapsiperhettä, niin työantajien kannattaisi kannustaa nuoria miespuolisia työntekijöitään lasten hankintaan. Naisten kohdalla sen sijaan - no, yrittää olla rikkomatta lakia. Raju väite, ja perustelut ovat taas kerran hatusta vedettyjä.

Tutkitusti pisimpiä työpäiviä tekevät nuoret perheelliset miehet. Ymmärtäähän sen. Laskut sekä lainat painavat päälle, ja uraa pitäisi yrittää rakentaa tässä pätkätöiden epävarmassa maailmassa. Luulen silti, että pitkille työpäiville voi olla kolmaskin, vaietumpi syy. Kotiin ei olekaan enää niin mukava palata, kun vastassa ei enää ole sama parisuhteen ideaalitilanne mitä aiemmin. Rakastavan puolison, kaverien kanssa vietetyn illan tai laatuelokuvasta nautiskelun sijasta vastassa onkin loputon määrä vastenmielisiä kotitöitä, ja valtava taistelu milloin lapsen syömättömyyttä, korvatulehdusta, mahatautia, allergiaoireiden epäselvyyksiä tai muuten vain määrittelemätöntä väsymystä tai nukahtamisvaikeuksia vastaan. Tai näin minulle on kerrottu.

Meillä rakas poikamme on jo osoittanut lupaavan yhteiskunnan tukipilarin ja vääristyvän huoltosuhteen korjaajan eli työntekijän piirteitä. Päiväkodissa hän on lähes aina hyvällä tuulella, ja hurmannut päiväkodin tädit aurinkoisuudellaan. Luultavasti tämä on poikinut jonkinlaisia etuuksia, kuten satuhetkinä ensimmäisenä syliin ottamista tai muuta päiväkotiympäristössä kovaa valuuttaa.

Kotona sen sijaan ainakaan minun aikanaan lukemista kasvatustieteen opinnoista ei ole juuri ollut apua. Teoria ei ole siirtynyt käytäntöön, tai sitten en ymmärrä taaperoikäisten valuuttakursseista höykäsen pöläystä. Toinen hyvän työntekijän tunnusmerkki eli sairastaminen loma-aikoina sujuu pojalta sekin. Harmi vain, että loma-ajat ovat yhtä kuin minun lomiani tai muuten kaksin viettämäämme aikaa.

Olenkin ajatellut pojan terveenä pysymisen varmistamiseksi alkavani tehdä seitsemänpäiväistä viikkoa töissä, ja pyytäväni lomat rahana. Harmi vain, että meillä kaupunginkansliassa kellokortin tuntikertymä yltää vain kahteenkymmeneen tuntiin saakka. Sen jälkeen tehty työ on talolle ilmaista.

Vaurastumaan ei siis tällä suunnitelmalla taida päästä, eivätkä lainatkaan siitä lyhene. Työantaja sen sijaan saattaisi hykerrellä tyytyväisenä, ja alkaisi rekrytoimaan lisää nuoria määräaikaisia miehiä. Kunhan heidän parisuhteen vakaus ja hedelmällisyyskyky on ensin tarkastettu.

Mitä tästä opimme, kysytään usein tarinan lopussa. Mestarivalmentaja Jose Mourinholta kysyttiin paineista ja niiden sietämisestä. Minulle kuuluisi kaiketi esittää se toinen kysymys. Eli onko minulla suhteellisuudentajua?