Kuusiottelu sai täyteen yhden sortin merkkipaalun miesten kokoontuessa Kupittaan urheiluhallille viidettä vuotta peräjälkeen samoissa rujoissa merkeissä.

 

5th ANNUAL KUPITTAA MEMORIAL SEXTATHLON KUTSUKILPAILU,
la 27.1.2007 klo 13.00, Kupittaan urheiluhalli, Turku, Finland.

Pisteytys toimi samalla tavalla mitä ennenkin. Koska osallistujia oli viisi, sai jokaisen lajin suhteellisesti paras viisi pistettä, toiseksi tullut neljä jne. Ennen kisaa jokainen oli jo kehitellyt itselleen (teko)syytä, joka selittäisi heikentyneen tulostason.

 

Keijo ilmoitti jo torstaina sairastuneensa flunssaan, ja vaikuttikin aidosti nuhaiselta. Myös Timo vetosi samaan vaivaan, vaikka miehestä ei juuri tauti ulospäin näkynyt. Itse aloitin selittelyn jo hyvissä ajoin edellisessä kolumnissani. Laurin ja Kääriän Mikon selityksiä en muista, vaikka ultrakevyestä alumiinifoliokisa-asusta olikin puhetta.

1. Punnitus

Kaaria punnituksessaSäkenöivälle, mutta lähes painottomalle puvustukselle olisikin ollut tarvetta miesten ryhmittyessä ensimmäistä lajia varten. Vaaka ei anna armoa, vaan joka vuosi samalla punnituslaitteella suoritettu massan merkkaaminen paljastaa myös menneen vuoden treenaamisen. Onko paino noussut vai laskenut. Entä onko massa Laurin lanseeraamaa "vauvalihaa" vai tiukkaa terästä?

Punnituksen ajatushan on se, että seuraavissa lajeissa oma massa sanelee myös nostettavat kisapainot. Mitä enemmän painat, sitä enemmän pitäisi myös pystyä nostamaan. "Paino on voimaa, ylipaino ylivoimaa" -lausahdus ei taida täysin pitää paikkaansa…

Kovin suuria muutoksia ei ollut tapahtunut. Lauri oli kasvanut eniten ihmisenä (5,8 kg), mutta muiden kisailijoiden kohdalla puntari pysähtyi lähelle viime vuoden lukemia. Kääriän Mikko (kuvassa) ei viime vuonna ehtinyt mukaan, joten edellisestä punnituksesta oli jo kaksi vuotta.

Tulokset: Keijo 89,3 kg (kisapaino 90,0 kg), Lauri 86,8 kg (87,5 kg), Kääriä 85,2 kg (85,0 kg), Timo 80,0 kg (80,0 kg) ja Mikko 61,9 kg (62,5 kg).


 

2. Penkki

Ensimmäinen varsinainen kisalaji oli aina yhtä kiinnostava penkkipunnerrus. Omalta osalta laji herätti pelonsekaisia ajatuksia, sillä en ollut olkapäävammani jälkeen kertaakaan ladannut tankoon kisapainoja vastaavaa levymäärää, ja laji nappaa rintalihasten ja ojentajien lisäksi myös olkapäihin.

Ennakkosuosikki Ernon puuttuessa kisaajien joukosta, meni lajivoitto kenties hieman yllättäenkin allekirjoittaneelle (17 toistoa; 62,5 kg). Lauri ja Timo nostivat molemmat 12 kertaa kisapainonsa rinnan päältä suorille käsille, mutta Lauri (12; 87,5 kg) nappasi lajin toisen sijan ennen Timoa (12; 80 kg) suhteellisesti painavammilla painoillaan. Keijo rynni neljänneksi (7; 90 kg), ja Kääriän Mikko ähelsi painot ylös neljä kertaa (4; 85 kg).


 

3. Maastaveto

Vuodesta toiseen lajia mestarin elkein hallinnut Timo oli taas kerran selkeä ennakkosuosikki. Mies oli jopa harjoitellut kisapainoja vastaavalla satsilla, joten odotukset kovaa tulosta varten olivat perusteltuja. Kaiken kaikkiaan oli mukava havaita, että jokainen mies sai rankaistua itseään 1,5 kertaa painavampaa rautaa ainakin kertaalleen.

 

Eikä maastavetomarsalkka pettänyt. Timo teki kaikkien aikojen ennätyksen nostamalla muhkeat kisapainonsa ylös peräti 18 kertaa! (18; 120 kg). Toiseksi kiri aiempina vuosina selkävaivoista kärsinyt Lauri hyvällä tuloksella (10; 130 kg). Ronssin kylkeen pääsi Mikko (7; 95 kg), neljännen sijan nappasi Keijo (4; 135 kg) ja viidennen Kääriä (1; 127,5 kg).

 

4. Leuanveto

Rankan, takareidet, takapuolen ja selän tukkineen maastavedon jälkeen oli vuorossa erityisesti leveitä selkälihaksia ja hauiksia kurittava leuanveto. Taas kerran kävi mielessä, että jykevämmällä leualla olisi kenties saatu aikaiseksi yksi ylimääräinen "leuka", eikä tällä tarkoiteta niitä Hjallikselta tuttuja leukoja.

 

Timo oli taas iskussa, tehden tämänkin lajin parhaan tuloksen (17 toistoa). Lauri ja Mikko jäivät molemmat hieman viime vuodesta, mutta jakoivat seuraavan sijan samalla tuloksella (14). Keijo (10) puolestaan peittosi Kääriän (9) niukasti yhdellä leualla.

5. Dippi

Ojentajat lopullisesti tukkoon vetävä dippi oli viimeinen puhdas punttisalilaji. Viime vuosina tulostaso oli äitynyt lähestulkoon naurettavan kovaksi, ja hymyssä suin muisteltiinkin opiskeluaikaisia harjoitteita, joissa lajia tehtiin vyötäisille ujutettu levypaino lisävastuksena! Tämä vuonna lisäpainoille ei ollut tarvetta, sillä vain Timo ylsi entiseen ennätykseensä.

Timo jatkoi siis voittokulkuaan ottaen lajivoiton (32 toistoa). Mikko jäi niukasti hopealle selvästi viime vuodesta heikentyneellä tuloksella (31), ja Lauri nappasi kolmannen sijan (27). Kääriä tykitti tukevat 20 toistoa, ja flunssainen Keijo lopetti oman sarjansa lyhyeen (10).


 

6. Soutu 500 m

Viimeisenä taistona oli vuonna 2005 lajivalikoimassa testattu raastava 500 metrin soutu soutuergometrillä. Pisteet jaettiin puhtaasti sillä periaatteella, että matkan lyhimmässä ajassa nykinyt palkittaisiin viidellä kisapisteellä.

Pitkien miesten ounasteltiin dominoivan tätä lajia myös tänä vuonna, joten ennakkosuosikin folioviittaa aseteltiin 190-senttisten Laurin, Timon ja Keijon leveille harteille. Viimeksi mainittu tosin jätti lajin (viisaasti) väliin, sillä kyseinen rykäisy olisi saattanut käydä räkätaudin kourissa riutuneelle Keijolle kohtalokkaaksi.

Lauri vei kenties odotetustikin nimiinsä tämän viimeiset mehut rutistavan aerobisen lajin hyvällä ajalla 1.35,4. Timo nyki itsensä lajikakkoseksi ja kokonaiskisan ykköseksi ajalla 1.37,2. Mikot jakoivat kolmannen ja neljännen sijan niukalla, alle sekunnin erolla, Kääriän eduksi (1.46,1). Oma aikani oli 1.47,0.


 

Lopputulokset

Kokonaiskisan vei toista kertaa Sextathlonin viisivuotisen historian aikana nimiinsä Timo yhteispisteillä 22. Lauri herkutteli hopealla 20 pisteen turvin, ja minä sain vielä himmeimmän mitalin 18 pisteelläni.

Kääriän Mikko ja Keijo kokosivat molemmat yhteensä kahdeksan (8) pistettä, mutta Kääriä julistettiin Taksimin kebablautasten äärellä neljänneksi kaikkien lajin suorittamisen perusteella. Flunssainen Keijo ylitti itsensä jo pelkällä osallistumisellaan, ainakin jos vertaan tällä hetkellä itse flunssan kourissa rypevänä omiin tuntemuksiini ja intooni lähteä vetämään leukaa tai muuta yhtä hullua.

Ensi vuonna uudestaan, ja toivottavasti silloin saamme joukkoomme myös itselleen myyttisen kisaajaan maineen kasvattaneen Ernon.

Siirry Sextathlon 2007-kuvagalleriaan