Tähänkö on tultu? Poika paasaa politiikasta ja veisaa vaaleista? Eikö maailmassa ole enää mikään pyhää? Eikö kuntasektorilla työskentelevällä ole itsesuojeluvaistoa?

Televisio on täynnä erilaisia reality-sarjoja eli kuuluisaa tosi-tv:tä. Vuoron perään ruudussa kilpaillaan mitä merkillisimmissä lajeissa ja formaateissa, osallistujien haukkuessa, piikitellessä ja kivittäessä toisiaan. Eilen päättyi eräs Suomen Selviytyjät.

Suomesta puuttuu vielä nettiäänestysmahdollisuus, eikä kansanedustajaehdokkaille voi antaa miinusääniäkään. Myös tekstiviestipohjaisten kommenttien lähettäminen loistaa (toistaiseksi) poissaolollaan, mutta muuten viime viikkojen tarjonnassa on oltu aika lähellä tositelevisiosarjoja. Kura lentää, äänet kohoavat ja vain ohut pintasivistys esti kandidaatteja syöksymästä toistensa kurkkuihin. Toimittajat puolestaan heittivät vain lisää vettä kuvainnolliselle kiukaalle.

Eilen illalla kansan vanhempi osa, tai vähintään mieleltään keski-ikäinen väki, liimautui välkkyvän kuvaputken ääreen tuijottamaan isojen ihmisten idolsia, eduskuntavaalien tuloslaskelmaa. Takana olivat vaalitentit, SAK:n mässäilymainoskampanjat, pääministeriehdokkaiden tanssihetket ja muut soppatykkien ääressä vietetyt rahvaan äänenkosiskelut. Nyt oli edessä totuuden hetki.

Meikäläisen näkökulmasta mielenkiintoista oli tietysti Varsinais-Suomen ehdokkaiden menestys. Työn kautta enemmän tai vähemmän tuttuja naamoja oli ehdokkaina useampia, joten myös oma jännittäminen tuloksien lukua kohtaan oli normaalia suurempaa. Vain Tarmo Ropponen kynännapsutteluineen puuttui studiosta.

Valtakunnantasolla kokoomus eli kokkarit oli vaalien suuri voittaja, vaikka Vanhasen kepu täpärästi suurimman puolueen viitan säilyttikin. Heinäluoman haaremi sen sijaan otti komeasti käkättimeen. Joku televisioon roudatuista asiantuntijoista osui häränsilmään todetessaan demareista, että "kuka tarvitsee vihollisia, kun on ystäviä kuten SAK". Auts!

En tiedä mitä mietittiin täällä Turun suunnalla kokoomuksen kekkereissä, sillä eduskuntaan menivät ikiaikaisen Väinämöisen eli Kanervan Iken lisäksi uusina niminä mm. ICT Turku Oy:stä tuttu Anne-Mari Virolainen (Liedosta) ja Petteri Orpo. Oli siinä listan jatkona pari muutakin minulle tuntemattomampaa edustajaa.

Sen sijaan näyttävästi kampanjoinut kaupunginhallituksen pj Aleksi "Asioille voi oikeasti tehdä jotain" Randell jäi rannalle, saaden jopa vähemmän ääniä mitä kaupunginvaltuustossa usein ääntä pitävä populisti Olavi Mäenpää. Toinen toisiltaan ääniä taisivat syödä myös kokoomuksen näyttävät naiset eli Marjukka Karttunen, Maija Perho ja Kaija Hartiala. Mikä mahtoi tulla äänen hinnaksi itse kullekin ehdokkaalle? Oliko työ kustannustehokasta, ja mikä oli sen vaikuttavuus?

Tasapuolisuuden nimissä täytyy lyödä jo lyötyjä demareitakin. Kepulaisia kun ei Turussa tarvitse huomioida. Marginaaliporukkaa. Punaruusuehdokkainahan olivat mm. kohupiispana tutuksi tullut Ilkka Kantola, kaupunginhallituksen vpj Seppo Lehtinen ja kaupunkineuvos Armas "Arppu" Lahoniitty, joka totesi TS:n sivuilla omasta vähemmän muhkeasta äänisaalistaan, että "eihän näillä pääsisi edes kunnanvaltuustoon". Näiden miesten kesken henki voitti siis materian, ja Kantola rynni yllätyksellisesti eduskuntaan Turun senaattorisuvun nuorimman eli ääniharava Heli Paasion vanavedessä.

RKP:n Stefan Wallin meni yllätyksettömästi läpi, mutta vihreät sen sijaan nappasivat toisenkin paikan, joten vakinaama Janina Anderssonin lisäksi Arkadianmäellä kekkuloi jatkossa myös Ville Niinistö. Uudenmaan ja kokoomuksen äänikuningas Saulin lisäksi myös vihreillä on siis jatkossa oma Niinistönsä. Saa nähdä miten käy vaalikampanjassa esillä olleiden ympäristöasioiden, ja vihreiden esittämän perustulon jos ja kun vihreät jäävät oppositioon, ja hallituksessa heiluu moraalinen pääministeri, tarkan talouden Sauli.

Mutta miksi tällainen poliittinen vuodatus? Yleensähän vältän politiikkaa aiheena kuin sitä kuuluisaa paisetautia. Eihän minulla sitoutumattomana ole rautaa minkään puolueen tulessa.

Kyse on äänioikeudesta. Nyt kun olen sitä käyttänyt, ja siten velvollisuuteni täyttänyt, avautuu minulle prosessin seuraava vaihe. Valitusoikeus.