"Mikä on vuoden pisin kuukausi?", "Minkä ikäinen Kirka oli kuollessaan?", "Mitä tautia vastaan annetaan Calmette-rokotus?" tai "Mihin kaupunkiin sijoittuu Romeo & Julian –tarina?"

Julian parvekeKilpailuvietti on erikoinen asia. Osalla meistä se on niin voimakkaasti ylikorostunut, että joka asiasta väännetään kilpailua ja leikkimielinenkin kisa täytyy voittaa keinoja kaihtamatta. Melko monen huippu-urheilijan kohdalla käytetään ihailevaan sävyyn ilmaisua "hän vihaa tappioita", vaikka ihmisenä hän olisikin kyseisen luonteenpiirteen ansiosta huippurasittava.

Yleensä näillä ihmisillä kilpailuvietti on ollut syntymästä saakka siinä vireessä, että omaiset ovat toivoneet sielujensa sopukoita myöten menestystä kertyvän. Tappion kohdatessa kyseisiä tyyppejä ei näet kestä edes oma äiti.

Itselläni kilpailuvietti on käsittääkseni normaalilla tasolla. Pystyn pelaamaan perjantai-illan sählyä virne suupielessä ilman suunnatonta tarvetta voittaa ottelua torppaamalla kaveria pitkin puolapuita. Aika ajoin kopautan tosin mailalla nilkoille. Tästä olen saanut joskus kuullakin.

Miehinen kilpailuvietti nostaa silti minunkin kohdallani säännöllisesti päätään. Tällä hetkellä torstai-ilta on pyhitetty kilpailuvietin tyydytykselle ja ylistykselle, mutta vastoin ennakko-odotuksia en kikkaile urheiluareenoilla.

Torstai-iltaisin olen Ruma Tero. Viime syksynä työkaverini kysyi olisinko kiinnostunut tietovisaan osallistumisesta. Hänen kaveriporukallaan oli kasassa joukkue joka kaipasi täydennystä. Sain siis Pahkasian sarjakuvasta nimensä ottaneen joukkueen riveissä näyttöpaikan, jonka jälkeen olen ollut kokolailla koukussa epävirallisen olohuoneeni Pikku-Torren Quiz Master -tietovisaan.

Yleistietokilpailussa on 25 kysymystä, joiden aihepiiri vaihtelee maan ja taivaan välillä. Jokaista kysymystä mietitään joka kerta tosissaan, joten kohdalle osunut menestys mairittelee kummasti, vaikka hauskanpito onkin pääasiana.

Viime viikolla terot olivat terävinä, sillä voitimme illan osakilpailun ylivoimaisesti 2,5 pisteen marginaalilla saaden peräti 20 pistettä 25 mahdollisesta. Tulos ei tunnu tähän kirjoitettuna kovin kummalliselta, mutta on erinomainen. Pisteen saa näet vain täysin oikeasta vastauksesta, ja mallia kysymysten laadusta voit katsoa kirjoituksen alusta.

Hyvin menneestä kisasta huolimatta kotiin lähtee usein pieleen mennyt vastaus hampaankolossa. Niukasti väärin mennyt vastaus tai viime hetkessä kahdesta ehdotuksesta valittu väärä vaihtoehto jäävät kummasti kismittämään.

Joukkueemme sisällä onkin syntynyt käsite "tehdä kariliimot", joka viittaa liian vaikean vastauksen hakemiseen mikäli kysymys tuntuu meille kovin helpolta. Käsite ponnistaa ajalta ennen minua, jolloin visassa oli kysytty Suomen ensimmäistä NBA-koripalloilijaa. Kolmen Ruman Teron vastaus oli ollut vuosikymmeniä sitten treenileirille asti selvinnyt Kari Liimo, kun lähestulkoon kaikilla muilla joukkueilla oli papereissaan päivänselvä oikea vastaus eli Hanno Möttölä.

Alun neljä kysymystä olivat myös niitä päivänselviä, eikös vain? Eli lokakuu (kellon talviaikaan siirtämisen ansiosta), 56-vuotias, tuberkuloosia ja Veronaan.