MallorcaReilu viikko lomalla meni yhdessä hujahduksessa. Paluu töihin oli aamulla aika ankea, mutta pahempaakin olisi voinut olla luvassa. Törmäsin näet viime viikolla ihmiseen jollaiseksi en halua muuttua tai jollaista juuri tavata.

Vietimme viikon perhelomaa Mallorcan lämmössä. Loma meni päällisin puolin mainiosti, vaikka pitikin sisällään lähinnä jalkapallollisia pettymyksiä. Chelski vei Vihtahousujen nenän edestä FA Cupin voittopokaalin norsunluurannikkolaisen kaatuilijan jatkoaikamaalilla, ja italialainen iki-inhokkini Inzaghi ratkaisi voiton AC Milanille Champions Leaguen finaalissa. Vaikka ei sen nyt niin väliä, sillä vastassa oli Liverpool. Kaiken lisäksi minulta jäi näkemättä saarella pelattu La Ligan ottelu RCD Mallorca – Valencia, koska en halunnut kinata vaimon kanssa pimeässä Espanjan yössä ajamisen turvallisuudesta tai turvattomuudesta.

Loma tuli tarpeeseen. Mitä lähemmäksi vapaapäivät kävivät, sitä väsyneemmältä töissä tuntui. Päätös lähteä lomamatkalle osui myös oikeaan. Kotoiset murheet jäivät maan kamaralle lentokoneen noustessa jylisten kohti Espanjaa.

Charter-lennon ehdoton hyvä puoli tuli koettua kun matkatavarat tulivat kanssamme samaa matkaa, ja konekin lensi sinne mihin oli tarkoitus. Haarovälissäni eivät siis roikkuneet villapipon tupsut uimasta noustessani, kuten Risto Jarvan klassikossa "Loma".

Vajaa vuosi sitten jätimme painavan ekologisen jalanjälkemme Garda-järven ympäristöön. Nyt oli Mallorcan vuoro, josta olimme valinneet hotellin mallia all-inclusive. Majoituksen lisäksi pakettiin kuuluivat ruokailut aamupalasta lounaan kautta illalliseen. Näppärä ratkaisu, mutta valitettavasti saman näppärän ratkaisun oli tehnyt toistasataa muutakin skandinaaviperhettä, joten meteli ruokailujen yhteydessä oli melkoinen.

Italiassa anelimme jälkikasvua syömään varjoisissa trattorioissa. Tällä kertaa meidän ei todellakaan tarvinnut pelätä pilaavamme kenenkään tunnelmallista illallista. Meno ja meininki oli kuin sokerihumalaisella ruotsinlaivalla. Sillä erotuksella, että buffet-pöydän ääressä eivät risteilleet tärisevät mummot, vaan jaloissa syöksähtelivät skandinaviskaa kiljuvat kakarat. Ruotsi raikui ja ranskanperunat lentelivät ilmassa pitkin viikkoa. Ruokailuhetkien äänimaailmaa täydensivät lattialle helisten ja kilisten särkyvät juomalasit.

Perheloma teki silti tehtävänsä. Vaikka itseäni lähes jokailtainen kolmeksi karhuksi pukeutuneen matkaoppaan ruotsinkielinen näytelmä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, tuntui jälkikasvu nauttivan tarjonnasta. Uima-altaan äärellä työmurheet kaikkosivat ripeästi, ja lämmin keli hyväili mieltä ja helli (rapistunutta) kehoa. Jalkapalloakin oli mukava katsoa paikallisessa geordie(!)-baarissa.

Lomalla näki myös kasvotuttuja. Urheiluhallin salilta tuttu, ja ikiruskeana opiskeluaikana tuntemaan oppimani, ukkeli kävi samaisena viikkona käristämässä itseään Välimeren auringon alla. Uskomatonta kyllä, hän myös näytti ruskettuneen entisestään viikon aikana. Melanoomariskistä lienee hänen kohdallaan ihan yhtä turha puhua mitä keuhkosyövästä Marlboro-miehelle.

Paluumatka tarjosi alussa viittaamani kirjoittamisen kimmokkeen. Bussikuljetus lentokentälle oli järjestetty hyvissä ajoin, ja meitä suomalaisia kerättiin eri hotelleista linja-auto lähes täyteen. Kesken ajomatkan liikenne ruuhkautui täysin tietöiden vuoksi, ja jumitimme paikoillemme noin puoleksi tunniksi.

Edessäni istui kolmelapsisen perheen äiti, joka oli takana olevasta lomaviikosta huolimatta, tai siitä johtuen, aivan uskomaton stressipallo. Kyseinen nainen olisi tarvinnut vähintään kuukauden loman. Perheestään.

Nainen tuskaili ja sähisi perheelleen kovaan ääneen miten nyt myöhästytään koneesta, tai ainakin tulee kammottava kiire. Lentokentällä on kuitenkin kamalat jonot, ja kävelyetäisyyksiin menee niin paljon aikaa kun kenttäkin on niin suuri. Aivan kuin charter-lento lähtisi ennen pääosaa matkustajistaan.

Oman kontrollifriikkeyteni kannalta kyseinen tapaus oli terveellistä nähtävää. Varoittava esimerkki.

Linkit:
Garda-järven kolumni "Punainen kortti"