pykalaKesäkuun alusta tuli voimaan laki, jota olen odottanut kauan. Laki, jonka ansiosta kaupungin keskustan valot kiiltävät yhä kiinnostavammin. Tarkoitan tietysti useamman ravintolan ja asiakkaan rutiinit mullistanutta tupakkalakia.

On mahtavaa, ettei baareissa saa enää polttaa muuta kuin erillisilmastoiduissa tiloissa. Lain mukanaan tuomia haittoja on näin savuttoman asiakkaan näkökulmasta vaikea keksiä. Positiivisia puolia sen sijaan tulvii mieleen useampia.

Viihteeltä kotiin könytessä on silkkaa parhautta, etteivät vaatteet lemua alushousuja myöten tympeälle tupakalle. Enää ei ole pakko mennä keskellä yötä suihkuun kuuraamaan itseään, ennen kuin voi edes ajatella sänkyyn rojahtamista. Tietysti kalsareista voi tulvahtaa joitain tuoksuja, mutta niistä tuskin voi syyttää tupakoitsijoita.

Körssin käry ei pääse enää häiritsemään samalla tavalla tietovisailua tai jalkapallon katsomista baarien valkokankaiden äärellä. Pikku-Torren kaltainen pub on nyt minullekin helpommin miellettävissä nimensä mukaisesti public houseksi, eräänlaiseksi olohuoneen jatkoksi kaupungin keskustassa. Lisäksi mukavan henkilökunnan ei enää tarvitse polttaa passiivisesti kartonkitolkulla.

Lapinlahden Lintujen erästä sketsiä lainaten, "jos tästä nyt oikein hakemalla jotain negatiivisia puolia haetaan, niin…" vieraillessani kaverin luona Hämptonissa eli Hämeenlinnassa, kiinnitin huomiota ravintoloiden edustoihin. Uuden lain myötä kaduille polttamaan hätistetyt addiktit ehtivät yhden illan aikana kylvää ravintolan edustan hävyttömän törkyiseen kuntoon. Ravintolat tulisikin velvoittaa hoitamaan myös ravintolan edustan siivous, sillä satojen tumppien aiheuttama siivottomuus hyppää ikävällä tavalla silmille.

Tämä on tietysti tällaista savuttoman keski-ikäistyvän miehen tympeää käninää. Ymmärrän hyvin, että teksti muuttuu aina vain puisevammaksi, kun alan kehumaan koko kansan Yleisradiota kesän komeimmasta kulttuuriteosta.

En kehu YLEä verkossa avatusta hienosta netti-tv- ja radiopalvelu YLE Areenasta tai aiemmin lanseeratusta Elävästä arkistosta, vaan kaipaamani televisiosarjan uusinnasta. Kesäisinhän ei televisiosta tule kovin paljoa katsomisen arvoista, etenkään parittomina vuosina, jolloin vihreällä veralla ei pelata jalkapallon EM- tai MM-kisoja.

"Kyllä, herra ministeri" on silkkaa rautaa, vaikka brittisarja onkin jo reilun neljännesvuosisadan takaa. Toivon totisesti, ettei YLE jätä uusimatta myös sarjan jatko-osia, jossa ministeri James "Jim" Hacker on edennyt aina pääministeriksi asti.

Valtionhallintoa terävästi piikittelevä brittikomedia on täysin siirrettävissä tähän päivään. Vain tekniikka ja muoti on muuttunut. Virkamiehet harmaine pukuineen ovat yhä saman oloisia ja näköisiä mitä 80-luvun alussa. Välillä silmälasimuoti on vain hieman suurempaa ja kravateissa erilaisia kuvioita.

Vaikka olenkin kunnalla töissä, ovat julkisen sektorin kotkotukset helposti tunnistettavissa. Brittiläinen poliittinen satiiri löytää maalinsa myös tämän päivän Turusta. Tietyt asiat pysyvät, kuten julkisen sektorin kuluista keskustelu. Tai kuten Sir Humphrey Appleby totesi tiukkaa säästökuuria ajaneelle esimiehelleen: "The public doesn't know anything about wasting government money, we're the experts."

Vanha kehäkettu Sir Humphrey yrittää suitsia usein liian innokkaana pitämäänsä esimiestään. Kunnon virkamiehen stereotypian mukaan Sir Humphrey kokee tietävänsä kaiken parhaiten, ja onnistuvansa silloin kun mikään ei muutu. Muutoshan on aina pahasta.

Olen tyytyväinen, etteivät Suomen valtiohallinnon humphreyt onnistuneet torpedoimaan tupakkalakia. Televisiosarjan Sir Humphrey olisi taatusti ollut muutosta vastaan. Tämä nuori ja naiivi bernard sen sijaan on tyytyväinen. Kiitos kansanedustajat ja ministerit, kaiken kansan hackerit.

Linkit:
Wikipedia - Kyllä, herra ministeri
Sarjan fanisivusto