Maailmaa tulisi katsoa valoisin mielin. Pyörää pitäisi polkea töihin silmät kirkkaana viljavainioiden vilistäessä vieressä kuin neuvostokuvassa ikään. Samalla voisi kajauttaa pikkulintujen säestämänä valtiota ja sen johtajien viisautta ylistävän viisun onnea uhkuen.

Tänä aamuna aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta, ja ulkona oli komea keli pyöräillä. Lintujen liverrystä en tosin kuullut, mutta mainiota musiikkia mp3-soittimesta kyllä. Kesäinen kaupunki oli kauneimmillaan ja joku uskovaisempi olisi voinut pitää sitä varmana merkkinä ns. älykkäästä suunnittelusta tai lentävästä spagettihirviöstä. Vain viljavainiot puuttuivat.

Aina silloin tällöin tulee kuitenkin olo, että Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen lanseeraamat sloganit, kuten "Positiivisuus on perseestä", kuvaavat maailmaa paremmin. Joku pidempään jorinoitani jaksanut saattaisi sanoa, että pelkkää rutinaahan ne sinun tekstisi ovat aina. Toisaalta, en jaksa uskoa itänaapurin viljavainioilla tai kaivoksissakaan aina tehdyn työtä hymy huulilla.

Takana on ensimmäinen viikko töissä kesäloman jälkeen. Viime vuonna kesäloma päättyi olkapään sijoiltaan menemiseen, ja tämänkin kesän paluu töihin on ollut symboliikkaa täynnä. Kuten tavallista, näen symbolisten tapahtumien pyörivän oman napani ympärillä.

Kenties tämä johtuu maailmankatsomuksestani tai kotikaupunkini ainutlaatuisesta parhaudesta. Luin eilen Meiju Niskalan nyrjähtäneestä Olet tässä (Turku) -kirjasta, että omanarvontuntoisuus ja omaan napaan tuijottelu on meille turkulaisille ominaista. En ole siis erityisen huolissani. Turussa ei näet kaivella muiden napoja, ellei nöyhtää löydy juoruiksi asti. Se on vanhaa, perinteikästä kaupunkilaisuutta se. Urbaania anonymiteettiä parhaimmillaan.

Viikon ensimmäinen symbolinen hetki oli paluu töihin. Neljän viikon loma oli mennyt hujauksessa, ja edessä tuntui olevan koko vuosi urakointia toimiston henkisessä suolakaivoksessa. On toki hienoa, että on paikka jonne palata, sanoisi Stahanov.

Avatessani maanantaiaamuna työhuoneeni oven, kiinnittyi katseeni ikkunaan. Ei ikkunasta näkyvään maisemaan (tien toisella puolella olevan talon peltikattoon), vaan itse ikkunaan pinttyneeseen kaupunkiluonnon tervetulotoivotukseen. Keskellä ikkunanlasia komeili vähintään kämmeneni kokoinen linnunjätös!

En ole koskaan aiemmin nähnyt moista läimärettä. En vaikka automme parkkipaikan yläpuolella oleva puu on lintujen suosima levähdyspaikka, ja Boramme kuorrutetaan turhan usein valkoisin roiskein. On erikoista, että Birdlifen bongareilta on jäänyt huomaamatta kaupungin keskustassa liidellyt albatrossi tai muu pienlentokoneen kokoinen lintu!

Sanomattakin on selvää, ettei ikkunaa saa auki pesemistä varten. En tiedä onko aiemmin talossa työskennelleellä Sammon (sittemmin If) väellä ollut tapana kiipeillä ja kurkotella uhkarohkeasti alas ikkunoista, vai ovatko korvauspäätöksiin kyllästyneet asiakkaat muodostaneet vakavasti otettavan riskiryhmän? Joka tapauksessa ikkunankarmeissa ei ole ensimmäistäkään kahvaa tai kahvan paikkaa. Minä ja huoneessani käyvät harvat vieraat saamme siis jatkossa ihastella tuota luonnon tatuoimaa näkyä. Onpahan ainakin keskustenaihe jolla särkeä jää, jos ei itse ikkunaa.

Maanantaiaamu alkoi siis esteettisellä tervetuliaissymbolilla, ja toinen odotti kulman takana tuloaan. Meni näet pari päivää, ja vasemmalle poskelleni ilmestyi lounaan jälkeen merkillisiä pieniä paukamia. Ensin en pitänyt niitä minään, vaan ajattelin vain syöneeni jotain sopimatonta. Kuinka väärässä olinkaan.

Töissä oli hiljaista muiden ollessa lomilla, joten minun ei tarvinnut ns. sykkiä ympäriinsä. Vasen poskeni sen sijaan tuntui sykkivän kiihtyvällä tahdilla. Torstai-iltana omalääkärini (eli vaimo) oli sitä mieltä, että sinullahan on hyvä mies vyöruusu keskellä poskea! En minä mielestäni töihin paluusta ja ikkunassa olleesta linnunjaskasta niin paljoa stressaantunut. Ilmeisesti keho oli toista mieltä.

Niin tai näin, nyt popsin pillereitä viisi kertaa päivässä. Ja maanantaina palaan taas silmät kirkkaana linnunulosteen koristelemaan huoneeseeni. Kyllä työn sankarin kelpaa.


Linkit:


Stahanovilaisuus


Älykäs suunnittelu ja lentävä spagettihirviö


Olet tässä (Turku)