Vaikka olen periturkulainen, olen myös henkeen ja vereen brittien TamU:n kannattaja. Toisin sanoen, Manchester United on ollut minun seurani reilut kaksikymmentä vuotta. Suosikkieni aloitettua kauden surkealla saldolla, on oma ärsyyntymiskynnykseni alhainen.

Vanhan totuuden mukaan sisäpoliittisen ongelman kohdalla tulee suuren yleisön huomio kiinnittää ulkopolitiikkaan. Käännän siis rähisevän turpani muiden joukkueiden ärsyttäviin pelaajiin sen sijaan että yrittäisin älykkäästi analysoida ManU:n heikon alkukauden syitä.

Kyseinen kolmen pelaajan listaus on tietysti subjektiivinen ja täydelliseen tietämättömyyteen perustuva, kuten kunnon kotikriitikon listaukset aina. Lisäksi siinä ajaa sanomisen tarve sisällön edelle.

III - Nicolas Anelka

Valioliigan kolmanneksi ärsyttävin pelaaja on Boltonin Nicolas "Le Sulk" Anelka. Vihreällä hirmulla, Hulkilla, pimeni vintti säännöllisesti. Supersankarimaisiin mittasuhteisiin kiukuttelun pelaajaurallaan vienyt Anelka on armoitettu maalintekijä, mutta nuoren miehen ullakolla on aina ollut valaistuksesta pulaa.

Lähes kolmekymppisen Anelkan teini-ikäinen kiukuttelu on legendaarista, ja pelipaidan logo onkin vaihtunut tiuhaan tahtiin. Anelka on malliesimerkki nuoresta pelaajasta, joka on saanut liikaa ja liian varhain. Lempini "Le Sulk" (Le Murjottaja) ei ole tullut tyhjästä.

II - Didier Drogba

Toiseksi listallani sijoittuu Norsunluurannikolla absoluuttisesta sankaristatuksesta nauttiva Didier Drogba. Hänen kohdallaan ärsyttävyys perustuu ennen kaikkea ison, vahvan ja tappavan tehokkaan viimeistelijän herkkyyteen kaatua pienistäkin hipaisuista. Ilmeisesti mies kärsii myös epäloogisesta ja vaikeasti hoidettavasta heikotuksesta. Erityisen suuri maan painovoima tuntuu olevan vastustajan rangaistusalueen läheisyydessä. Lisäksi miehen suu käy jokaisen tilanteen jälkeen.

Drogban sijoitusta listallani ei paranna päällä komeileva sininen Chelsean paita. Jotenkin hänet on helppo kuvitella myös AC Milanin raitapaitaan. Siellä kun pelaa kaikkien kaatuilijoiden äiti, Filippo Inzaghi.

I – El-Hadji Diouf

Englannin Valioliigan ärsyttävimmän pelaajan tittelin nappaa Boltonin El-Hadji Diouf. Käsittämättömästi kahdesti Afrikan parhaaksi pelaajaksi valittu Diouf on yliarvostettu kuumakalle, jolla on valtava ego.

Hyökkääjä elää maaleista, sanotaan. Diouf oli ennen kauden alkua tehnyt vain 20 maalia 135 ottelussa, joten varsinaisesta tehokärjestä ei voida puhua. Sen sijaan mies kulkee aina kentällä nyrpeän ilmeen kera, valittaa alati tuomarille ja pelaa poikkeuksetta sikaa.

Vastustajan puolustajien sijaan Diouf hämmentää tehokkaasti ympäristöään niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Kenties osuvimmin miestä on kuvannut Liverpoolin taannoinen manageri Gérard Houllier: "I spent £10m on a footballer not a spitting camel. If I wanted to look after animals I would have managed a zoo." Kovaa puhetta valkoihoiselta managerilta, etenkin kun Diouf on hipiältään musta.

Ilahduttava poikkeus - Micah Richards

Omasta oletetusta erinomaisuudesta on helppo humaltua. Kun jalkapallolle kaiken uhranneen nuoren miehen yhtälöön lisätään kohtuuton palkka, nopeat autot, ympärillä pyörivät onnenonkijat ja nuoret naiset, saadaan tulokseksi reaalimaailmasta tukevasti irti kelluva kaveri. Mies joka kadulla kulkiessaan lyö nilkkansa liikennemerkkeihin.

Täydellinen esimerkki nuoresta, jolla sen sijaan tuntuu olevan palikat järjestyksessä on Manchesterin väärässä joukkueessa eli Cityssä pelaava vasta 19-vuotias puolustaja, Micah Richards. Hän on iso, vahva, nopea, taitava ja ilmeisen tervepäinen (siis kaikkea mitä minä en ole).

Uskon Sir Alexin kiinnittäneen huomionsa Richardsiin jo aikoja sitten. Sokeampikin näki näet Richardsin erinomaisuuden, sillä hän pimensi Manchesterin derbyssä Unitedin tähdet täysin. Väylä oli vapaa rangaistusalueelle asti, mutta sen jälkeen pelaajat astuivat Richardsin valtakuntaan, jossa armo on tuntematon käsite.

Unitedin kannattajana näkisin Richardsin mielelläni punaisten paholaisten paidassa, mutta nuoren miehen itsensä puolesta saattaa olla parempi pelata vielä kausi tai kaksi Mansen vaaleansinisissä. Tällä hetkellä Richards tosin on jo valmiiksi kaupungin ykkösjoukkueessa. Valitettavasti.

Post Scriptum

Sanomattakin on selvää, että Richardsin lisäksi uuden messiaan viittaa Manchesterissa kantaa vanha ruotsalaismies. Kansakunnan sylkykupista ainakin Cityn kannattajien sankariksi on kohonnut Sven-Göran "Svennis" Eriksson. Taivaansinisten fanit voivatkin laulaa ja aplodeerata entistä suuremmalla riemulla aavistuksen rienaavaa, mutta pohjimmiltaan kunnioittavaa lauluaan: "If Sven has shagged your wife, clap your hands!"

Kurjan kauden alusta puuttuu vain se, että pitäisi itsekin hakata käsiään yhteen.

Linkit:
Englannin Valioliiga