Jalkapallokuume nousee. Edessä ovat Mestarien liigan ratkaisuottelut. Valioliigan peleissä alkaa olla entistä enemmän panosta, ja FA-Cupissakin ManU rökitti kauniisti Lontoon tykkimiehet. Edessä on taas myös pelimiehen kesä, kun Sveitsissä ja Itävallassa pelataan arvokisafutista.

Kaikesta tästä kansainvälisestä huippujalkapallosta huolimatta polte kohdistuu myös Veikkausliigaan. Ennen kaikkea rakkaan Tepsin edesottamukset liigacupin peleissä ovat valaneet meikäläisen täyteen (valheellista?) optimismia. On aika antaa erityisasiantuntijan lausunto jalkeilla olevasta joukkueesta:

Maalivahdit


Mikäli rosvosektori ei iske osastolle, on Tepsin maalivahtitilanne turvattu vuosiksi. Jukka Lehtovaara on kenties maamme lupaavin nuori maalivahti, ja hänen selkänsä takan huohottavat myös varmoja otteita esittäneet Lukas Hradecky ja Henrik Moisander. Kuuselan Maralla on käsissään positiivinen ongelma.

Puolustus


Olen värjötellyt kolmessa liigacupin pelissä Kupittaan hiekkatekonurmen laidalla, ja lahjomaton ja järkkymättömän totuuden sisältävä sanomani on seuraava: toppareiksi tulee valita Zarabi ”Kiko” Kheireddine ja Jarno ”Jallu” Heinikangas. Laitapakeiksi on hyvä istuttaa mainion pelinäkemyksen omaava Sami Rähmönen ja Viron oma poika Urmas Rooba. Välillä laidalle voi heittää myös Vellamon Jannen eli Vellin. Sarajärven Jania ja Lehtosen Villeä ei valitettavasti tule kaipaamaan kukaan ellei loukkaantumissuma niele puolia pelaajista. Kalle Mäkinen on minulle toistaiseksi mikä-lie-mäkinen. Puolustus on kokonaisuudessaan kunnossa.

Keskikenttä


Valakarin
valtakunta. Simo says, ja muut tottelevat. Hyvää tukea tarjoavat nuoret kuninkaat Kasper Hämäläinen ja Riku Riski. Chris Cleaver on nimensä mukainen lihakirves, ja muodostaa Valakarin ja Heinikankaan kanssa kentän pohjalle sellaisen Bermudan kolmion, että sinne katoaa kauden aikana moni kärkimies. ”Tänään ei ole sun päivä”, kuten Simo sanoo.

Testattavana ollut algerialaispelinrakentaja Hamza Ait-Ouamar ei vakuuttanut minua. Nuorimies on pikkunäppärä umpivasuri, jolla on kelpo tekniikka, mutta pelinäkemys ei riitä viemään peliä eteenpäin tarpeeksi nopeasti. En tarjoaisi kaverille kontrahtia, vaan pelaisin pienellä Riskillä. Jesse Saarinen on toistaiseksi minulle lähinnä nimi otteluesitteessä.

Hyökkäys


Laidalla viilettää kenties Suomen kenttien paras pelaaja, nopea ja taitava Mika Ääritalo. Toisella laidalla koheltaa Mikko Paatelainen, jolla puolestaan tahto riittäisi viemään miehen Valioliigaan asti, mutta taidot ovat välttävää Veikkausliigatasoa.

Keskellä on roimasti viime kesästä hoikistunut targetmies, Armand One. Jätillä on ihailtavan pehmeä kosketus, mutta fakta on, että TPS tarvitsee laatuluokan maalintekijän. Paatelaisen tuhlailu ja Onen raskastekoisuus eivät riitä mestaruuteen asti. Antti Hakala saattaisi tarjota ratkaisun maalintekoon kakkosdivisioonassa, mutta Veikkausliigassa kyyti on leijonakuninkaalle liian kylmää. Patrik Lomski antaa tulevana kautena lähinnä syvyyttä joukkueelle, mutta omaa potentiaalia. Testattavana oleva Pawel Posmyk on yhden ottelun perusteella kelpo pelaaja pääpelitaistoissa, mutta onko mies paljon kaivattu maaliruisku?

Valmennus ja joukkueenjohto


Kentän laidalla keikkuvat herrat Kuusela ja kumppanit ovat osoittaneet taitonsa jo kauan ennen omia erityisasiantuntijan aikojani. Mielestäni tällä hetkellä Tepsin suurin riski onkin siinä, että Palloliitto kaappaa toimitusjohtaja Jakosen pääkaupunkiseudulle.

Linkit:


FC TPS