Pari lasia valkoviiniä sekä ManUn kirvelevä tappio Chelsealle. Otollinen mielentila vuodattamiselle.

"Tuomaritappio", sanoo manageri Sir Alex. "Onni ei ollut puolellamme", toteaa ManU-ikoni Ryan Giggs. "Lähetin hänelle kukkapuskan pahoitteluna", kuittaa kiukkupäissään vahingossa Stamford Bridgen kenttätyöntekijää potkaissut puolustuksen lukko Rio Ferdinand. Peiliin katsominen on vaikeaa itse kullekin.

Yläasteen kronikassa minusta todettiin, etten osaa myöntää olevani väärässä. Tunnustan diagnoosin kokolailla oikeaksi. Mitä ilmeisimmin sopisin oikein hyvin Manchester Unitedin miljonääripelaajien joukkoon. Minulta puuttuu vain jumalainen kosketus palloon, nopeus, pelisilmä, fyysinen voima ja muhkea palkkapussi. Luonteeni lienee valmiiksi riittävän vaikea.

Tappio Chelsean vieraana otti tänään koville. Keskiviikkona ManU sai nyhjättyä 0-0 tasapelin vieraissa Barcelonaa vastaan Mestareiden liigan välieräottelussa. Siinäkin pelissä tarjottiin voiton avaimia heti kolmannella minuutilla tuomitun rankkarin muodossa, mutta niin vain "that boy Ronaldo" huiskaisi pallon armottomasti maalista ohi. Onneksi Barcelonan viimeistely oli tasan yhtä luokatonta.

Nyt lauantaina oli käytännössä mahdollisuus varmistaa Valioliigan mestaruus, mutta Chelsea otti ja voitti ManUn 2-1 lukemin. Nyt seurat ovat ennen kauden kahta viimeistä ottelua tasapisteissä, ja mestaruus on kaikkea muuta kuin varma. En ala selittelemään tappiollista peliä sen enempää, jokainen voi käydä lukemassa otteluraportin sen värisiltä sivuilta mitä haluaa. Linkit ovat tarjolla tekstin lopussa.

Tiistaina pelataan taas elämästä ja kuolemasta. Tai ainakin miljoonista euroista. Silloin Manchester United isännöi Barcelonaa Mestareiden liigan toisessa välieräottelussa. Siitä ottelusta olisi saatava voitto vaikka väkisin, muuten Moskovan hotellivaraukset muuttuvat tarpeettomiksi. Minä en ole varauksia tehnyt, mutta vastaavassa tilanteessa olevan seuran eli Chelsean omistaja Roman Abramovich on ilmeisesti varannut itselleen erään loistohotellin kokonaisen kerroksen. Tai jotain sinne suuntaan.

Olallani istuskeleva pieni optimisti ajattelee siten, että edessä on otollinen tilaisuus päästä Mestareiden liigan finaaliin, jossa vastaan tulee kaiken lisäksi Valioliigasta tuttu joukkue (joko Chelsea tai Liverpool). Koko Euroopan parhaan seurajoukkueen tittelin voittamiseen on siis erinomainen mahdollisuus. Lisäksi Valioliigan voitto on vielä täysin omissa käsissä kaksi kierrosta ennen liigan päättymistä. ManUn maalisuhde on niin paljon Chelseaa parempi, että tasapisteetkin riittävät liigamestaruuteen.

Toiseen korvaan kuiskutteleva pessimisti puolestaan pitää varmana sitä, että Barca ryhdistäytyy ja tekee arvokkaan vierasmaalin tai kaksi, ja etenee Moskovan finaaliin. Valioliigassakin muutamien loukkaantumisten riivaama suosikkijoukkueeni sössii jommankumman jäljellä olevista peleistä, ja lipsauttaa Valioliigan mestaruuden kalkkiviivoilla Länsi-Lontoon kiusankappaleille.

Pään päällä istua möllöttävä realisti sen sijaan on ihan hiljaa, ja vaihtaa valkoviinin lasilliseen Coca-Cola Zeroa. Fanin murehtiminen kun ei auta joukkuetta pelaamaan yhtään sen paremmin, ja liiallisesta valkkarin lipittämisestäkin tulee (mestaruus)krapula.

Linkit:


Manchester United


Chelsea