"Synninpäästö eli absoluutio tarkoittaa kristinuskossa syntien anteeksiantamista." – Wikipedia, 19.5.2008.

Jääkiekon vahvaa asemaa Suomen penkkiurheiluyhteiskunnassa on verrattu uskontoon. Keväisin kansamme syvien rivien muodostama seurakunta hiljenee tuijottamaan pyhää Jungnerin pönttöä, joka välittää kuvia ja josta kaikuu ylipappi Mertarannan rippi.

Otteluja edeltää pienen, mutta omasta merkityksestään hyvin tietoisen, jääkiekkojournalistijoukon innokas pelikirjan analysointi sekä kulloinkin kritiikin kohteeksi valitun henkilön ristille raahaaminen. Tänä vuonna Golgatalle saateltiin päävalmentaja Doug Sheddeniä, jonka ristiltä vapautti pronssin syrjään sinnitellyt joukkue. Shedden saanee myös journalisteilta synninpäästön.

Tuomitsin itse pari viikkoa sitten TPS:n jalkapallojoukkueen toppari Ville Lehtosen sekä hyökkääjä Antti Hakalan. Nyt on syytä myöntää pojille ainakin osittainen synninpäästö, vaikka messiaiksi heistä ei vielä olekaan. Ripitetään herroja sitten taas seuraavan pelin jälkeen.

TPS:n lasaretin ovi on viime aikoina paukkunut kuin lännenelokuvien saluunoissa ikään. Valitettavasti suunta on ollut sisäänpäin. Heiluriovista ei ole juuri ulospäin vielä marssittu, vaan vammat ja miestä väkevämpi lääkitys on pitänyt pojat vaaka-asennossa paikkojaan parantelemassa.

Odotukset eilistä TPS–Jaro -ottelua kohtaan olivat siis syystäkin varovaiset. Pietarsaarelaiset ovat olleet viime vuosina hankala vastustaja, ja kokoonpanoon oli jouduttu haalimaan Lehtosen topparipariksi seurasta kertaalleen kakkosdivarin KaaPoon potkittu Petri Leino.

Molemmat puolustuksen keskustan herrat yllättivät positiivisesti. Leinoa ei juuri kentällä edes huomannut ja Lehtonenkin pelasi lähes virheettä. Vielä kun nuori mies oppisi puskemaan ottamatta käsillään tukea vastustajan selästä. Siinä on näet toistuva rike, joka tullee vielä kostautumaan rangaistuspotkuna.

Patasorsaksikin arvostelemani Hakala puolestaan säntäili kentällä ansiokkaasti jalosukuisemman petolinnun lailla. Uskaltaisin jopa sanoa, että mies oli Rähmösen Samin kera kentän eliittiä.

Armand One sen sijaan on joko maailmanluokan mielialapelaaja tai sitten TPS:n huoltajat ja lääkäri tekevät puoliajalla pelaajille pyhästä kirjasta tuttuja ihmeitä. Ensimmäisellä puoliajalla mies puuskutti ja huohotti kymmenen minuutin pelin jälkeen, ja näytti raivostuttavan laiskalta löntystellessään kentällä täysin pelihaluttoman oloisena. Toisella puoliajalla herra sen sijaan tekaisi tehot 1+1, ja jaksoi liikkua persoonallisella tyylillään täydet kolme varttia.

TPS:n joukkue ansaitsee siis synninpäästön kokonaisuudessaan. Sen sijaan erotuomari Heikki Pajunen saa mumista illalla rippituolissa aika monta Ave Mariaa. Virheille sokea ja rehdissä taistelussa rikkeitä nähnyt Pajunen näytteli ottelussa aivan liian suurta roolia. Jos tuomari käy erikseen ripittämässä kotijoukkueen tiikeriksi pukeutunutta maskottia, ei peli voi olla hanskassa.

"Seurakunta ottaa synninpäästön vastaan sanalla aamen." – Wikipedia, 19.5.2008.

Linkit:
Otteluraportti