Neljä mestaruut, hei!

QuizMaster2008Paavo Väyrystä on aina mukava siteerata. Se tuo tekstiin samalla sekä arvovaltaa, että pitää kielen keskittyneesti kiinni poskessa. En sano enkä väitä… , mutta median tarjoaman vääristävän kaleidoskoopin kautta katsottuna kaupunkimme iso H eli Hannu Jortikka on antanut itsestään viime vuosina melko värikkään kuvan. Minusta on kehittymässä hyvää vauhtia samanlainen Midas. Tai ainakin raivostuttavan itseriittoinen.

Vuosi sitten Pikku-Torressa torstai-iltaisin käytävän QuizMaster-yleistietovisan koko kevätkauden mestaruus oli minulle ensimmäinen, joten oman selän taputtelu oli jollain tasolla ymmärrettävää. Nyt heitän kaiken hyvän maun sektorirajojen ulkopuolelle. Joukkueeni Kolme Rumaa Teroa kaappasi näet kolmannen perättäisen kokonaiskisan mestaruuden. Olemme olleet lukukausien kevät 2007, syksy 2007 ja kevät 2008 aikana voittamattomia.

Yhhyh, kylläpä se omakehu haisee. Niin tai näin, rinta röyhistyy kummasti, sillä olen saanut olla osa voitosta voittoon marssivaa joukkuetta. Olemme QuizMasterin Detroit Red Wings!

Tylsän luistimen lailla viiltävä vertaus pitää siinäkin mielessä paikkaansa, että emme ole olleet ylivoimaisia yksittäisissä yhden illan osakilpailuissa, vaan menestyksemme on perustunut korkeaan perussuoritustasoon. Tasaisen tappava vauhti pudotti kilpailijat kyydistä tänä keväänä jo hyvissä ajoin.

Kevätkauden kokonaiskisan voitto oli käytännössä varma jo pari viikkoa aiemmin, joten lähdimme pari viikkoa sitten järjestettyyn yksittäiseen Turku Open -visaan itseluottamusta uhkuen. Paluu maanpinnalle oli tyly. Kuuppaa jomottaa yhä.

Peräti 100 kysymyksestä koostuneen kutsukisan menestys oli Teroilta sangen vaatimaton. Meitä Rumia oli paikalla jopa kaksi neljän hengen joukkuetta. Emme olisi pärjänneet Oulusta ja Tampereelta tulleille kärkijoukkueille edes kahdeksan hengen joukkueena. Eroa kärkeen tuli erityisesti poliitikkojen eli Jukka Mikkolan, Ilkka Kanervan ja Esko Ahon laatimien kysymysten myötä, joissa Teroja nöyryytettiin oikein toden teolla.

Koska emme menestyneet tiedon saralla, haluan hannumaisesti kiinnittää samean katseeni oman joukkueen veltosta esityksestä vastustajien peliin, ja vielä alhaisemmin pelin ulkopuolisiin seikkoihin. Kiinnitin näet huomiota kärkijoukkueiden jäsenten ulkoiseen habitukseen. Uskon ja toivon ettei vyölaukku ole palannut muotiin missään päin Suomenniemeä. Sinä päivänä kun minä kuljen vyölaukku lanteilla pitkin poikin katuja, olen luultavasti saavuttanut tietämyksen korkeimman mahdollisen tason. Valaistumisen.

Syytä huoleen on, sillä tylystä maanpinnalle palautuksesta huolimatta joukkueemme ei oppinut nöyryyttä. Tyylikkään ja hillityn QuizMasterin kevätkauden juhlimisen sijasta teetimme hävyttömän näköisen, hirvimetsällekin oivasti värityksensä puolesta soveltuvan, lippalakin, ja kekkuloimme se päässä mestaruutta juhlivan jääkiekkojoukkueen lailla. Vaellamme valaistumisen sijasta synkässä itsetyytyväisyyden sumussa.

Ylimielisyys ja huonot tavat ovat saapuneet rumaan ryhmäämme. Olisiko joukkoamme pitänytkin verrata Red Wingsien sijasta 90-luvun Tepsiin tai Jokereihin? Mitä seuraavaksi? Saapuvatko Rumat Terot syyskauden alkaessa risteilyltä kengät hukassa ja sepaluksen seutu märkänä? Muuttuuko joukkueen jäsenten pelaaminen surffailuksi selkä suorana keskialueella? Vai unohtuvatko varaluistimet kotiin?