Fiilistelin kotonani Urheilukanavan tarjoaman bundesliigaottelun äärellä kun ärsytys ylitti jälleen kerran kirjoittamisenkynnyksen.

Tarjolla oli Arminia Bielefeldin ja HSV:n välinen mittelö, joka näyttäytyi omiin silmiini sangen viihdyttävänä. Saksalaisesta jalkapallosta voi olla montaa mieltä, mutta kukaan lajia seurannut ei kyseenalaista kentällä kirmaavien pelaajien kuntoa. Germaanitreenarien viehtymys juoksuttaa pelaajia harjoituksissa on tunnettu tosiasia. Metsässä mennään pitkin kesää räkä poskella, ja jokainen kentälle pääsevä jaksaa juosta ravihevosen uuvuksiin. Eri maiden sarjojen harjoittelukulttuurieroista voi kysellä enemmän asiasta henkilökohtaista kokemusta omaavalta Aki Riihilahdelta, joka aikanaan analysoi asiaa omaan persoonalliseen tyyliinsä.

Bielefeldin sambialaiskärjen juhliessa maaliaan näyttävin voltein, äityi selostaja Virkkunen ihailemaan pelaajan kiinteätä kroppaa. Toki kaverin timmi sixpack paistoi myös omaan olohuoneeseeni, mutta jäin silti ihmettelemään television tarjoamaa näkyä.

Intervallityyppistä jatkuvaa liikettä vihreällä veralla harjoittavat pelimiehet ovat lähes kaikki lommoposkisia nuoriamiehiä, joiden rasvaprosentti huitelee arviolta alta viiden. Siitä huolimatta laajakulmatelevisioni näyttää nämä huippu-urheilijat lyhyinä ja leveinä, varsin tanakoina tunkkireisinä.

Television sanotaan lihottavan. En tiedä onko aina ollut näin, mutta nykyinen 16:9-kuvasuhde todella muuttaa ihmiskuvaa. Lähes sairaalloisen laihat naisetkin saattavat näyttää huonossa valossa pönäköiltä matameilta. Rukoilijasirkan ruumiinrakenteen omaavat haussa olevat huippumallit sekä säätietoja meille iltaisin ennustavat meteorologi-metet näännyttävät itseään näyttääkseen töllössä hoikilta.

Käsittääkseni televisiokamerassa ei normaalisti käytetä laajakulmaobjektiivia. Vaikka tanakoivaa linssiä ei käytettäisikään, ajaa yleistynyt 16:9-kuvasuhde saman asian. En kerta kaikkiaan tunnu itse tottuvan kyseiseen kuvasuhteeseen, vaikka tiedänkin sen periaatteessa vain näyttävän kuvaa laajemmalti, ei sinänsä leventävän kuvattavaa kohdetta. Siitä huolimatta ihmisen pää on harvemmin luonnossa yhtä leveä kuin korkea.

Mutta voiko asiaa katsoa myös toisesta näkökulmasta? Antaako ihmiset lyhyinä ja leveinä esittävä televisio armoa meille persjalkaisille sohvan uumenissa viihtyville laiskamadoille? Jos televisiossa huippu-urheilijoidenkin ruumiinrakenne muuttuu vanhojen hedelmällisyyden jumalattarien kaltaiseksi, ei oma kasvava keskivartalo näytä peilistä katsottaessa niin kamalalta. Päinvastoin, kroppahan on jo valmiiksi kuin elokuvatähdellä ikään.

Siunattu 16:9-kuvasuhde?

Linkit:


Aki Riihilahti: Kuka treenaa kevätjuhlaliikkeitä?


Wikipedia: kuvasuhde