Tyon orjaKesän kauniit kukat ovat lakastuneet, ja väriloistosta on jäljellä pelkkä muisto. Mehiläisetkään eivät enää lennähtele kukasta kukkaan. Värikkyyttä, kielikukkasia ja eläinkuntaan kuuluvia sammakoitakin on silti tarjolla ihasteltavaksi runsain mitoin. Lähestyvät kuntavaalit kun saavat innokkaat ehdokkaat möläyttelemään kaikkea pientä ihmistä ilahduttavaa.

Yritän sitoutumattomana olla tasapuolisen kelju kaikille puolueille, joten en lyö ehdokkaita nimeltä, saati mainitse heidän edustamiaan puolueita. Eihän se ole aatteen tai puolueen vika jos ehdokas puhuu ja kirjoittaa mitä sylki suuhun tuo…

Turun Sanomien Kansa kysyy, ehdokas vastaa -palstalla nimimerkki Pohjoisen asukas kyselee onko ehdokas säilyttäjä vai uudistaja, ja mitä kaupunginvaltuuston jo päättämässä Paattisten koulun asiassa tulisi tehdä. Sanomattakin on selvää, että luvassa on päätähuimaavaa poliittista retoriikkaa.

Aktiivinen ehdokas toteaakin heti lupauksia herättävällä tavalla: ”En tunne asiaa kovinkaan hyvin, joten en osaa vastata. Olen luonteeltani sekä säilyttäjä että uudistaja.” Ilmiömäistä! Juuri hänet haluan huolehtimaan omista asioistani. En tiedä asioista, ja päätöksentekoni on täysin ennalta arvaamatonta. Ei muuta kuin valtuustosaliin omaa penkkiä mittailemaan.

Poliitikkojen muistia arvostellaan aika ajoin lyhyeksi. Turhaan, sanon minä. Kunnallispoliitikoksi halajava ei unohda mitään, ainakaan mikäli hampaankoloon on jäänyt vadelmansiemenen lailla kaivelemaan lapsuuden trauma.

Nimimerkki kauhiast hämmästynyt kyselee onko saarien (Hirvensalo, Satava, Kakskerta) kaavoitus oire Turun taudista. Vastaukset ovat yksinkertaisesti loistavia. Hulppeimpaan itseilmaisuun yltää lähes Vanhan Testamentin raamatullista oikeutta peräävä ehdokas:

”Kyllä se varmaan oire on. En tule äänestämään minkäänlaisen saaristokaupungin puolesta. Turun on tavoiteltava kaupunkimaisen ja maalaismaisen liittoa, joka tarjoaa kuntalaiselle täydet valinnan mahdollisuudet asuinpaikkansa ja elämänlaatunsa suhteen. Oman lapsuuteni leikkimetsät kaadettiin elementtitalojen alta. En ole antanut anteeksi.”

Erityisesti lopetus lämmittää omaa mieltäni. Sieltä pitkävihaisuuden kauniista kukasta se motivaatio yhteisten asioiden hoitamiseen nousee, eikä armoa ole luvassa asioista eri mieltä oleville. Tulevaisuuden rakentavalle yhteistyölle on hänen kanssaan erinomaiset edellytykset.

Puolue- ja vaalirahoituksen avoimuudesta keskusteltiin kovin äänenpainoin noin kuukausi sitten. Kokonaisuudesta ilmestyi samoihin aikoihin Turun yliopistolta väitöskin, joten nimimerkki Rehellisellä pelillä on ajankohtaisen aiheen parissa kysyessään ehdokkaan vaalibudjetin suuruutta ja rahoituslähteitä.

Suosikkivastaukseni löytyi ehdokkaalta, joka on myynyt kajakkinsakin päästäkseen edustamaan meitä kuntalaisia. Hän julistaa samaan hengenvetoon olevansa joustava ja periksi antamaton. Ja vastauksen lopusta löytyy luonnollisesti äänestäjiä kosiskeleva, lähes veikkovennamomainen kyllä kansa tietää -letkautus. Ihanaa tietää, etten voi olla väärässä!

”Enintään 4000 euroa. Olen myynyt molemmat kajakkini. Sen lisäksi olen laittanut sukan varteen kaikki tapa- ja käytöskoulutustilaisuuksistani saadut palkkiot. Viime vaaleissa en mainostanut ja pieleen meni! Nyt olen tosissani. Olen joustava, mutta kilpailutilanteessa en anna senttiäkään periksi. Kelvottomia ehdokkaita voidaan aina vaihtaa, mutta äänestäjät eivät ole väärässä!”

Valveutuneiden ja aktiivisten kuntalaisten löytäminen päättämään kylän yhteisistä asioista ei ole aina helppoa, sillä luottamushenkilönä toimiminen vie aikaa, ja kiitosta on tarjolla niukasti. Edellä harrastamaani sammakoiden keräämistä ei siis saa sekoittaa arvostuksen puutteeseen. Kunnioitan suuresti ehdokkaiksi lähteneitä, sillä ilman heitä keuhkotautisen hapenottokyvyllä etenevä kunnallisdemokratia uupuu heti valtuustokauden lähtösuoralle.

Muista siis äänestää 26.10.2008. Kuten sanottua, et voi olla väärässä.

Linkit:
Turun kaupungin kuntavaalisivut
TS:n kuntavaalisivut
Ylen kuntavaalit 2008