Urheilu ja vapaa-aikaKick and rush!

Virtuaalinen hatunnosto Urheilukanavalle, joka tekee kulttuuriteon näyttämällä jalkapallon FA Cupin otteluita. Eikä pelkästään maksukanavilta tuttujen mahtijoukkueiden pelejä, vaan alasarjojen seurojen linimentintuoksuisia taistoja.

Jalkapallocupeista legendaarisimmalla, Englannin FA Cupilla on historiaa, josta ammentaa eeppisiä taisteluita ja ikimuistoisia otteluita. Niitä, joissa pieni kyläjoukkue on kaatanut suuren ja mahtavan pääsarjan Goljatin. Otteluita, joita raavaat miehet muistelevat kostein silmin pubin nurkkauksessa.

Menneen maanantai-illan kohokohta oli AFC Wimbledonin ja Wycombe Wanderersin kohtaaminen. Kentällä ei viljelty Valioliigan taitureiden tapaan polkupyöräharhautuksia, eikä tarjolla ollut teknisesti taitavaa nopeaa lyhytsyöttöpeliä. Sen sijaan peli oli sangen ”korkeatasoista”, sillä välillä pallo vietti enemmän aikaa ilmassa mitä nurmen pinnassa.

Tilanteisiin mentiin ihmisfysiikkaa, ligamentteja ja luita uhmaavalla tavalla. Tekniikan korvasi periksi antamaton asenne, pienet koiruudet ja värikäs, korvalehdet punottamaan saava kielenkäyttö. Ottelu antoi osviittaa todellisesta taistelupallosta.

Molempien joukkueiden taktiikka perustuikin enemmän tai vähemmän vanhaan kunnon ”pitkä päätyyn ja kaikki perään” -taktiikkaan. Ajoittain olin jopa kuulevinani Pepe Jürgensin selostuksen sijasta Aulis Virtasen tupakkaa imevän legendaarisen äänen mustavalkoisen television aikakaudelta: ”Kotijoukkueen tunnistatte tummemmasta, ja vierailijan vaaleammasta peliasusta. Kotijoukkue hyökkää vasemmalta oikealle.”

Monelle tutun perinteikkään FC Wimbledonin savuaville raunioille kannattajien vuonna 2002 perustama puoliammattilaisjoukkue AFC Wimbledon pelaa tällä hetkellä ottelunsa melko vaatimattomalla Kingsmeadow-stadionilla. 4700 silmäparia vetävä stadion saa kotoisen Veritas-stadionin tuntumaan Unelmien teatterilta. Oma rutinani Veritaksen vihreillä penkeillä on taakse jäänyttä elämää.

Ottelun aikana taivas vihmoi luonnollisesti vettä, ja kylmän kosteuden oli helppo kuvitella iskevän kentän reunalla päivystävien kannattajien luihin ja ytimiin. Kotijoukkue räpisteli pahasti jyrän alla, pelin taso oli kaikkea muuta kuin taivaskanavien mestarillista vihreän veran shakkia, ja myynnissä oli todennäköisesti ainoastaan munuaispiirakoita ja lämmintä kaljaa. Stadionin ahtaiden käymälöiden tasapuolisesti kaikki aistit turruttavaa tuoksua en edes yritä kuvailla.

Kaikesta tästä huolimatta tunnelma tuntui olevan sangen korkealla, sillä Wimbledonin kannattajat jaksoivat laulaa omia hymnejään läpi ottelun. Jalkapallokulttuuria parhaimmillaan.

Turku on Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2011. Toivon sydämeni pohjasta, että maailman ja maanosamme suosituin urheilulaji näkyy juhlavuonna sille kuuluvalla arvolla. Jalkapallostadionit ovat niitä pyhättöjä, joihin eurooppalaiset ja etenevässä määrin myös suomalaiset kokoontuvat ylistämään elämän kauneutta. Jos se ei ole kulttuuria, niin minulla ei ole hajuakaan mistä kulttuurissa on kyse!

Linkit:
AFC Wimbledon (virallinen kotisivu, englanniksi)
AFC Wimbledon Wikipediassa (englanniksi)