Parisuhde ja perheTasa-arvonkannattaja kääntää mukavuudenhalussaan kelkkaansa kohti aikaisempien miessukupolvien raivaamaa uraa.

Suomi ja Pohjoismaat valittiin taas kerran tasa-arvovertailussa maailman kärkivaltioiden joukkoon. Maailman talousfoorumin laskeman tasa-arvoindeksin kärjen miehittivät (saako näin sanoa?) Norja, Suomi, Ruotsi ja Islanti. Tanska sijoittuu vertailussa seitsemänneksi. Arviointi perustuu eri sukupuolten taloudellisiin mahdollisuuksiin, koulutukseen, poliittiseen valtaan sekä terveydellisiin seikkoihin.

Ei tasa-arvo Suomessa silti täyty. Naisten euro on yhä se 80 senttiä, ja kotitöitäkin pukkaa tupla X-kromosomin omaaville keskimäärin uroksia enemmän. Paino sanalla keskimäärin.

Meillä kotona parempi puolisko on myös paremmin tienaava puolisko. Tehdyt tuntimäärät ovat meillä jotakuinkin samat niin töissä kuin kotonakin. Toisaalta, hän on väitellyt tohtori ja valinnut alan josta maksetaan paremmin mitä epämääräisen erityisesti asioita tuntevalle maisterinplantulle.

Haluan Hiihtoliiton paavomaisesti kodrostaa, että en ole kateellinen, kyseessä on lukijan osalta vasta epäily. Ottaisin toki vastaan paksummankin tilipussin, mutta kyse ei ole rahasta. Vakaa haluni uskoa tasa-arvoiseen työnjakoon on sen sijaan kärsinyt kolauksia viimeisen neljän vuoden aikana. Mukavuudenhaluni ajaa tasa-arvonkaipuun edelle.

Sosiaalisen median alkuhämärissä asuimme vielä vaimoni kanssa kahden. Pykäsin nettiin kotisivuja, ja vuorovaikutteiset blogit olivat lähinnä haave vain. Noina vuosina myös pyykinpesun, siivoamisen, tavaroiden keräämisen ja ruoanlaiton tarve oli murto-osa nykyisestä.

Tuolloin minusta oli vähintään kohtuullista, että kotityöt tehtiin puoliksi. Aikaa jäi silti riittävästi omalle puuhaamiselle, eikä siitä ennen kaikkea tarvinnut kantaa huonoa omaatuntoa. Päinvastoin, harrastukset oli mukava sovittaa päällekkäin niin ajallisesti kuin säng… No sanotaan vain, etteivät omat harrastukset olleet pois yhteisestä ajastamme.

Viime vuodet asia on ollut toisin. Ymmärrettävästä syystä. Osasin ennakoida etukäteen, että omista harrastuksista luopuminen on minulle lähestulkoon mahdotonta. Sen vuoksi jälkikasvun saaminen pelotti, ja nykyään kärsinkin alituisesta huonosta omatunnosta.

Nyt kun koti on useimmiten fysiikan peruslakien sovelluskenttä jossa lelut täyttävät kaiken olemassa olevan tilan, niin ns. energiaperiaatetta tulee todistettua henkilökohtaisesti mielestäni liian usein. Fysiikan tunneilla nukkuneiden muistinvirkistämiseksi energiaperiaate kuuluu näin: Suljetun systeemin alkuenergian ja loppuenergian erotus on systeemin tekemä työ. Alkuenergian flunssainen lähde pötköttää tätä tekstiä hahmotellessa vieressäni.

Traditionaalisen perheonnen käsitteen siimaa myöten haukannut vaimoni on myös tasa-arvon kannattaja. Tämä ei ole itsekkäälle miehelle pelkästään hyvä asia. Mieleeni onkin hiipinyt kaikenlaisia huonoja vertauksia. Jos minun suljetun systeemini (esim. jalkapallon pelaaminen) alkuenergian ja loppuenergian erotus on hänelle yhtä kuin nolla, niin miksi minun kohdallani fysiikan laki käyttäytyy kotioloissa toisin? Kenties minun täytyy opetella suhtautumaan lapsiperheen kotitöihin yhteisenä harrastuksena?

Tasa-arvon kannattaminen on helppoa silloin kun jaettavan työn määrä on vähäinen. Kaunis ajatus alkaa tökkiä kun vaivan määrä ylittää kipukynnyksen. Kenties tasa-arvoisinta olisikin hankkia kotitalousvähennyksen avulla siivooja?

Tai sitten meidän tulisi totutella George Orwellin satiirista Eläinten vallankumous tuttuun lausahdukseen: "Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset."

Mietittäväksi jää vain kumpi meistä on, tai haluaa olla, se etuoikeutettu sika.

Linkit:
Pohjoismaisen yhteistyön uutinen tasa-arvovertailusta
Energiaperiaate