Pohdinta ja pähkintäSilmässä pitää olla pilkettä myös kolumnia kirjoittaessa.

Lataan heti kovat termit piippuun, ja lasautan ilmoille kauniimpaa sukupuolta kiihottavan sanan: sisustus. Sitten lisään yhtälöön jotain, joka houkuttelee miespuolisia lukijoita kuin ilmainen kahvi eläkeläisiä: porno. Vaikuttaa menestysreseptiltä.

Otsikon sanapari tuli mieleeni sunnuntaiaamuna ihmetellessäni pöllökanavan nimeltä mainitsematonta sisustusohjelmaa. Sosiaalipornon sijasta tarjolla oli ihmisten tirkistelynhalua tyydyttävää yhden sortin sisustuspornoa. Vaarallista kamaa, sanoisin.

Mediaa, mainoksia, naistenlehtiä ja ylipäätään ympäröivää maailmaa syytetään mm. nuorten naisten vääristyneestä omakuvasta. Läpitunkeva seksuaalisuus, jopa porno, vaikuttavat osaltaan erityisesti nuorten seksuaalisen identiteetin kehittymiseen. Tai näin ainakin sanotaan.

Television sisustusohjelmat ja kauppojen hyllyjen sisustuslehdet pursuavat puolestaan toisenlaisia monelle mahdottomia unelmia. Harva nainen tai mies on täydellinen kauneusihanteen mukainen malliyksilö. Yhtä aikaa kaunis, hoikka, tiukkapeppuinen ja isorintainen nymfi. Tai pitkä, tumma, komea, lihaksikas ja eläimellisellä jormalla varustettu siitosori. Yhtä harvalla on varaa ja mahdollisuutta saada sisustusohjelmassa arkisena esiteltävää ”kaunista kotia”.

Itse asiassa otan hieman edellisestä lauseesta takaisin. Useammalla on toki mahdollisuus ainakin yrittää toteuttaa sisustusohjelman mukainen haaveasunto, mikäli pankki myöntää kohtuuttoman suuruisen lainan. Ja sitten taantuman iskiessä kauniissa kodissa elää lohduttoman velkainen perhe. Siitä näystä pysyy pirtsakasti hymyilevä toimittaja kaukana.

Seksuaalista materiaalia sisältävissä ohjelmissa on ikäraja. Pitäisikö myös sisustusohjelmissa olla joku vastaava rajoitus? Erikseen todistettu harkintakyky, joka erottaa pelkän päiväunihaaveilijan ylivarojensa lainaavasta riskikatsojasta? Vai pitäisikö kaikki sisustusohjelmat siirtää maksukanaville? Kuukausimaksu vain sille tasolle, että mikäli sinulla on varaa maksukanavaan, on sinulla varaa myös ohjelmassa esiteltäviin ihaniin sisustusideoihin.

Itseäni ärsyttää erityisesti kyseisten ohjelmien tapa jättää mainitsematta esimerkiksi kodeissa tehtyjen muutostöiden hinta ja työhön käytetty aika. Muutostyön loppuun lätkäisty kahden kuukauden ja 30 donan hintalappu antaisi kummasti perspektiiviä sille, ettei muutos tapahdu itsestään saati ilmaiseksi. Stailatun funkkistalon tahmatassuiset asukkaatkin loistavat aina poissaolollaan. Sen sijaan ruudussa hymyilee joku hoikka ja hyvähampainen 90-luvun tyttöbändistä nykäisty nuori nainen.

Toisaalta, esimerkiksi pornon sanotaan voivan piristää parisuhdetta. Antavan innoitusta ja rohkeita ajatuksia aikuisten leikkeihin. Kaiketi minun pitäisi osoittaa tällä logiikalla samansuuntaista ymmärrystä myös sisustusohjelmia kohtaan?

Ei minun tarvitse olla varusteltu adonis, eikä kodin suoraan Avotakan keskiaukeamalta. Eihän muutostenkaan aina tarvitse olla täysremontteja. Pienetkin ideat voivat piristää.

Kodin sisustamisessa.