Työn orjaMedian ovat vallanneet masentavat talousuutiset. Enää ei puhuta taantumasta, vaan edessä ennustetaan olevan syvin lama 50 vuoteen. Lehdet repostelevat kurjistuvalla kuntataloudella.

Vaikutukset näkyvät myös työpaikoilla. Intrat täyttyvät henkilöstölle suunnatuista säästötavoitteista, epävarmuutta luovista talkoovapaasuosituksista ja lomautusmietinnöistä. Milloin sinä vietät vapaaehtoisen palkattoman vapaasi?

Säästää pitää, mutta töiden eteneminen ei saa häiriintyä. Yhtälö on sen sorttinen, että sen edessä häkeltyy kokeneempikin byrokraatti. Osa saattaa jopa lannistua.

Viime viikonloppu tarjosi erään mainosrahoitteisen televisiokanavan sloganin lailla jotain aivan muuta. Talousmurheiden sijasta koin vahvistavaa yhteisöllisyyttä ja onnistumisen elämyksiä. Lisäksi kyseinen energiapiikki saatiin aikaiseksi omalla työporukalla, salibandykentällä.

Lauantaina pelattiin 10. kertaa kaupungin sisäinen tyky-salibandyturnaus. Virkamiesmäisestä otteesta ja rutiinipelailusta ei ollut tietoakaan 12 joukkueen kilvoitellessa maineesta ja kunniasta. Kitkakäyttöinen virastokangistin ei ollut jäänyt yhdenkään joukkueen peliä jarruttamaan.

Oma joukkueeni oli parina viime vuotena saanut osakseen lähinnä teetä ja sympatiaa. Tänä vuonna kaikki oli toisin. Olimme käyneet harjoittelemassa pariin otteeseen isolla salibandykentällä, ja porukassa oli tekemisen meininki. Itse asiassa kahdessa porukassa. Yhteisestä innostuksesta kertoo jotain se, että saimme kasaan peräti kaksi joukkuetta pelkästään keskushallinnon sisältä.

Ennusmerkit kullanhuuhdonnasta olivat tulleet omiin uniini saakka. Kasassa oli kaksi hyvähenkistä ryhmää, joissa olivat kaikki Aurinkokuninkaan teesit kunnossa. Olimme lähdössä suurelle ryöstöretkelle kuten Vaasan Sport ikään.

Vaikka turnauksen peleissä tykyhenkeä väritettiinkin suurimpien tunnekuohujen yhteydessä valituilla voimasanoilla, sujuivat ottelut erittäin positiivisen pöhinän merkeissä. Silkkaa parhautta oli oman joukkueeni huikea yhteen hiileen puhaltaminen. Enneunenikaan ei pettänyt, sillä pitkän draaman- ja rytinäntäyteisen päivän päätteeksi kaulassa killui kultainen mitali.

Samaa asennetta, tekemistä ja päättäväisyyttä kaivattaisiin myös päätöksentekoon ja siitä kertovaan uutisointiin. En puhu poliittisesta paatoksesta tai propagandasta vaan yhden sortin pep talkista. Ympäröivän yhteiskunnan tilanteen vakavuus on varmasti valjennut myös hitaammalle peruspakille.

“A pessimist sees the difficulty in every opportunity; an optimist sees the opportunity in every difficulty”, totesi Winston Churchill aikanaan. Juopoksi ja moneksi muuksi nimitetystä miehestä voi olla montaa mieltä, mutta mieliin hän on jäänyt vaikeiden aikojen vahvana johtajana.

Myös tänä päivänä kaivattaisiin yhä enemmän ihmiskasvoista, inhimillistä ja silti vahvaa johtajuutta. Kenties myös optimisteja. Niin salibandykentillä kuin vakavampien asioiden areenoilla.