Urheilu ja vapaa-aikaAina silloin tällöin jostain pelaajasta kasvaa kannattajien parissa poikkeuksellisen suosittu. Erikoinen persoonallisuus, pelitapa, värikkäät lausunnot, kenties jopa ulkonäkö tai kenttien ulkopuolinen elämä luovat vetoavaa auraa pelimiehen ympärille.

Kulttipelaajan status ymmärretään mielestäni usein väärin. Kulttipelaaja ei ole marginaalisesti peliaikaa saava, kentällä mökeltävä tunari. Harvoin hän on myöskään se säkenöivin tähti, mutta takuuvarmasti yritteliäs.

Tämän vuoksi laiska mielialapelaaja ei voi nousta kulttipelaajaksi. Kärjessä käsiään levittelevä laiskuri on yksinkertaisesti raivostuttava. Etenkin mikäli maalisarake näyttää jatkuvasti nollaa luvatun 15 maalin sijasta. Siinä eivät hersyvät tarinat ostoskorin täydeltä ostetuista Pätkis-patukoista paljoa auta.

Kulttipelaajaksi tituleerattu pelaaja saa usein osakseen sarkastista ivaa, jopa sitä v-sanalla alkavaa kommentointia. Erityisesti tämä korostuu puolustuspäässä pelaavien osalta, sillä heidän erinomaisuutensa harvemmin tulee esiin näyttävinä harhautuksina.

Kulttipelaajassa on usein ripaus surullisen hahmon ritaria, Don Quijotea. Heikommassa joukkueessa pelaaminen voi olla melkoista tuulimyllyjä vastaan taistelua kun vastustajia viilettää ohi oikealta ja vasemmalta.

Aina yritystä ei palkita, ja kulttipelaajan onnistumisetkin leimataan helposti satumaisiksi kouristuksiksi. Ikävä katsoja ei halua antaa tunnustusta pelaajalle, jota kohtaan hän kokee samanaikaisesti kykyä samaistua sekä etäistä ylemmyydentunnetta.

Usein kulttipelaajaksi tituleerattu pelimies on kuitenkin joukkueelleen elintärkeä. Ei vain fanien samaistumisenkohteena vaan peliesityksillään kentällä ja sen ulkopuolella.

TPS:n jalkapallojoukkueessa on yhdellä miehellä aineksia nousta kulttipelaajaksi. Kyse on vasemman pakin paikkaa suvereenisti hallitsevasta Iiro ”Iippo” Aallosta.

Miehen cowboymaisten länkisäärien liukuva juoksutyyli herättää hilpeyttä, ja habituksessa on ripaus tomikalliomaista ikikrapulaisen näköä. Ottelulehtisissä nuorempien joukkuekaverien hyväntahtoinen kuittailu pöllämystyneestä rentoudesta ja tietynlaisesta hitaudesta vahvistaa katsomoon heijastuvaa mielikuvaa.

Ulkoisen olemuksen lisäksi kulttistatusta vahvistaa asema maalittomien liigaotteluiden (161) ennätyksenhaltijana. Ainoan maalinsa hän on luonnollisesti tehnyt Tepsiä vastaan HJK:n riveissä pelatessaan. Rangaistuspotkusta tietenkin.

Ei ole silti epäselvyyttä, kenet Tepsissä kannattaa istuttaa vasemman laidan puolustajaksi. Vaikka puolustuslinjaan on tehty kokeiluja pitkin kautta, on Iipon paikka avauksessa pysynyt vakaana.

Positiiviseksi kulttipelaajaksi arvostamani Aalto oli tilastollisesti tulessa keskiviikkona RoPSia vastaan. Kaksi maalisyöttöä ja keltainen kortti olivat vahva näyttö osaamisesta niin valmennukselle kuin katsomonkin puolelle.

Eiköhän Iippo alista myös MyPan miehiä lauantai-iltana. Avauksesta alkaen.