Pohdinta ja pähkintäKaveri kertoi hulvattoman esimerkin töistä, jossa jonkin sortin improvisaatioteatterin väkeä oli pyydetty iltatilaisuuteen vastapainoksi muutosvastarintasirkutukselle. Työryhmä oli paininut koko päivän toiminnan- ja taloudenohjauksen parissa, joten pieni kevennys oli paikallaan.

Näyttelijät pyysivät sanomaan jonkin laitteen, jota ei ole oikeasti olemassa, ja jonka toiminnan he sitten improvisoiden näyttelevät. Joku IT-väen irvileuka huusi kovaan ääneen ”toiminnanohjausjärjestelmä!” Pahaa-aavistamattomat näyttelijät tarttuivat haasteeseen yleisöään sen enempää tuntematta.

Kulttuuriammattilaiset esittelivät ”toiminnanohjausjärjestelmän”, joka oli kaukosäätimeen verrattava vempele jolla pomo ohjaa alaisten toimintaa. Yleisöllä oli mitä ilmeisimmin hauskaa, vaikka naurussa olikin kitkerä kaiku.

Oikeassa elämässä toiminnanohjausjärjestelmiä (ERP) hankitaan integroimaan eri toimintoja, esimerkiksi tuotantoa, jakelua, varastonhallintaa, laskutusta ja kirjanpitoa. Asiakkuudenhallinta (CRM) puolestaan pitää sisällään asiakaslähtöisen ajattelutavan organisaatiossa sekä siihen liittyvät tietojärjestelmät. Näin ainakin Wikipedian mukaan.

Perinteisesti ajatellaan, että yritysmaailmassa nämä kokonaisuudet ovat hyvin hanskassa, ja hanskat visusti taskussa. Julkisen sektorin toimintaa puolestaan lyödään lähes päivittäin kuin sitä kuuluisaa vierasta sikaa. Kaiken lisäksi aika usein niillä hanskoilla, joiden pitäisi olla yritysmaailman väen taskuissa.

Silloin tällöin tuntuvat yritysmaailman hanskatkin olevan hukassa. Sain oman osani asiakkuudenhallinnasta ja toiminnanohjauksesta operaattorilta, joka käyttää suomalaisen naisen nimeä ja on aiemmin tarjonnut palveluja myös Amerikan vuonna 1492 ”löytäneen” purjehtijan nimellä.

Kotoamme hävisi kännykkäkenttä käytännössä kokonaan kesäkuun alussa. Teimme paremman puoliskon kanssa asianmukaisen ilmoituksen asiasta netissä. Puolentoista viikon täydellisen radiohiljaisuuden jälkeen soitin asiakaspalveluun.

”Kaikki asiakaspalvelijamme ovat juuri nyt varattuja. Arvioitu odotusaika on 20 minuuttia.”

Kuuntelin eri operaattorin verkossa toimivasta 3G-kännykästä puolituntia puhelimen kaiuttimen läpi soitettua hissimusiikkia. Oma 2G-puhelimeni kun ei toiminut edes sen vertaa. Voin uskoa, että asiakaspalvelun henkilökunta saa osakseen äkäistä sylentää.

Ei ollut netin kautta tehty häiriöilmoitus tallentunut operaattorin tietojärjestelmiin. Sovimme siis asian korjaamisesta puhelimitse. Meni muutama päivä, ja puhelimeen läpsähti tekstiviesti, jossa vika ilmoitettiin korjatuksi. Valitettavasti vika ei häviä pelkällä tekstiviestin lähetyksellä.

Soitin uudestaan. Kuuntelin särisevää surkeaa musiikkia. Saatuani asiakaspalveluhenkilön näkymättömän langan päähän ja aloitettuani selittämään asiaa hänelle, katkesi puhelu. Ilmeisesti heikon kentän vuoksi. Ei jumalauta!

Eräs toinen ystäväni tarjosi ratkaisua. Muuta paremmalle kuuluvuusalueelle. Mielestäni kolme kilometriä keskuskaupungin kauppatorilta pitää olla normaalin kännykkäverkon kuuluvuusalueella, vaikka kuinka pitäisi siirtyä uudemman 3G-puhelimen käyttäjäksi.

Ehkä purjehdin uuden operaattorin asiakkaaksi ennemmin kuin vaihdan asuntoa. Vaikka toiminnanohjaus ja asiakkuudenhallinta lienee muillakin operaattoreilla samalla 1400-luvulla purjehtineen italialaisen löytöretkeilijän tasolla.

Eikös hänkin luullut päätyneensä Intiaan rantauduttuaan Bahamasaarille?