Työn orjaPeilaako jalkapallon pelipaikkakehitys myös virkamiehen urakehitystä? Vai päinvastoin?

Höntsäfutiksessa ikääntymisen näkee ukkojen asettautumisessa kentällä. Vuosirenkaiden kertyessä ennen niin kärkäs kärkimies huomaa pelaavansa varmistavassa roolissa keskikentän pohjalla, joskus jopa topparina.

Virkamiehen työ voi sekin olla välillä melkoista peliä ja oman paikan hakemista. Pelikenttä ja säännöt vain ovat vaikeammin hahmotettavissa.

Nuorilla piisaa usein intoa, voimakkaita ja teräviä mielipiteitä. Jalkapallokentällä tämä näkyy innokkaana hyökkäämisenä ja osin yltiöpäisinä harhautusyrityksinä. Suuren osan niistä torppaavat kokeneet topparit, mutta aina silloin tällöin pallo löytyy myös näyttävän kuvion päätteeksi verkon perukoilta.

Töissä ja kadulla nuori virkamieshyökkääjä kulkee cantonamaisesti kaulukset pystyssä, kovaan ääneen kännykkään selittäen, kyseenalaistaen ja leimaten vallassa olevan sukupolven taantumukselliseksi kehityksen jarruksi, joka ei ymmärrä tämän päivän pelikirjasta höykäsen pöläystä.

Vähitellen suurin kohkaus hellittää, ja varttuva virkamies alkaa hahmottaa pelin lainalaisuuksia. Ymmärrys ja näkemys kehittyvät, ja hänestä voi kehittyä oiva pelinrakentaja. Kentällä hyökkäävä keskikenttämies viimeistelee maaleja, mutta ennen kaikkea ruokkii kärkkäitä kärkimiehiä oivaltavin pystysyötöin.

Vuosien vieriessä höntsäfutaaja laskeutuu hieman alemmas keskikentän ankkuripelaajaksi, joka tasapainottaa peliä ja pitää etäisyydet tiiviinä hyökkäyksen ja puolustuksen välissä. Pelaaja katkoo napakasti tarvittavat pallot eli torppaa töissä tarpeettomat aloitteet ja pyörittää peliä helpoilla perussyötöillä. Häneen voivat nuoremmat, yliöpäisemmät virkamiehet luottaa; vaikka hänelle antaa miten vaikean syötön tahansa, linkoaa hän sen pesukoneen lailla helppona ja puhtaana syöttönä omille.

Osa saattaa vetäytyä hieman sivummalle kiivaimman pelin tuoksinasta. Näin saattavat säästyä myös nilkat pahimmilta viikateiskuilta. Osa tekee tämän siirtymisen omasta tahdostaan, osa vastentahtoisesti. He ovat virkamieslaitureita. Pelin kannalta äärimmäisen tärkeitä pelaajia, jotka kuljettavat palloa ylöspäin, leikkaavat tarvittaessa terävästi sisään ja antavat oivia keskityksiä hyökkääjille. Tarvittaessa he hoitavat uskollisesti myös puolustusvelvoitteet.

Uurteisimmat kaverit löytyvät usein puolustuksesta. Siellä selviää kokemuksen myötä keskimääräistä vähemmällä liikkeellä, ja peliä voi ohjata äänekkäin komennoin.

Osa säilyttää aktiivisen otteen työhön ja peliin, ja he antavat häikäiseviä 70-metrisiä pystysyöttöjä liukkaille hyökkääjille, kuten Sami Hyypiä ikään. Niistä nuoremmat sitten viimeistelevät maaleja vanhemman virkamiehen myhäillessä taustalla.

Toisista valitettavasti tulee niitä nuorison kritisoimia passiivisia jarruja, joita kuvaa parhaiten saksalaisesta jalkapallosta tuttu sana ausputzer. He vain sanatarkasti putsaavat pallon pois omalta työpöydältä ja kentän kolmannekselta, kauneusarvoista ja tyylipisteistä välittämättä.

Sama aktiivisuuden jako pätee myös laitapuolustajiin. Osa on hyökkäyspelin sieluja tyyliin Barcelonan ja Brasilian paidasta tuttu Daniel Alves, toisten tehtävänä on lähinnä huolehtia paitsiolinjan pitävyydestä.

Maalivahdeista en sano mitään. He kun ovat tunnetusti yksilöurheilijoita joukkuelajin sisällä. Kuten boheemit taiteilijat, ei heitäkään montaa virastoon mahdu.

Mitä paikkaa sinä pelaat? Kentällä ja/tai töissä? Vai oletko kokonaan vaihdossa?